Moikka! Minä olen Ovis. Kolmijalkainen, karvainen ja aika kova tyyppi, ainakin omasta mielestäni.
Kun tulin nykyiseen kotiini, minulla oli outo ontuma etujalassa. Ei se aluksi niin pahalta tuntunut, mutta ihmiset olivat huolissaan. Ne vei minut kaikenlaisiin tutkimuksiin: röntgeniin, magneettiin… Lopulta selvisi, että minulla oli pehmytkudossarkooma. Älkää kysykö, mitä se tarkoittaa – tiedän vain, että jalka piti amputoida.
Niinpä nyt minä pompin menemään kolmella jalalla. En anna sen hidastaa minua. Elämä on ihan hyvää näinkin. Tosin kävely on vähän… erikoista. Takajalkani eivät ole ihan priimaa tavaraa – toisessa polvilumpio muljahtaa silloin tällöin ja toisessa vähän useammin. Onneksi ne menevät takaisin paikalleen itse, vaikka näyttää välillä kuin tanssisin jotain omaa tanssiani. Lääkäri sanoi, että leikkaus ei ole hyvä idea, liian iso riski, kun minulla on jo yksi jalka vähemmän.
Ai niin, ja sitten on tämä silmäjuttu. Minulla oli sellainen ”kirsikkasilmä”, mutta se leikattiin ja nyt se on kunnossa. Jäljelle jäi vaan kuivat silmät, mikä vaatisi tippoja… mutta ei käy! En pidä tippaakaan silmätipoista. Jos yrität laittaa niitä minulle, saatan näykkäistä. Sen sijaan saan jotain kapseleita, ne on ihan ok, kunhan ne eivät tule lähelle silmiäni.
Luonteeltani olen aika menevä tapaus. Tykkään kävellä, olla ulkona ja tutkia maailmaa. Olen rohkea, utelias ja rakastan tilaa ympärilläni. Pidän toisista koirista, kunhan ne eivät ole liian tungettelevia, en kaipaa turhaa häröilyä. Ihmisistäkin tykkään, kunhan ne kunnioittavat rajoja. Liika rapsuttelu tai lääppiminen saa minut ärsyyntymään. En ole pehmolelu, olen elävä, hengittävä koira, jolla on omat mielipiteet.
Minun maailmani ei ole täydellinen, mutta se on minun. Olen oppinut kulkemaan omalla tavallani, tasapainottelemaan vaikeuksien kanssa, ja silti elämään täysillä. Kolmella jalalla – mutta sydän täynnä elämää.
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
