Adoptoitko sinäkin koiran, jonka kerrottiin olevan vilkas ja aktiivinen, mutta joka kotona paljastuikin räjähtäväksi energiapommiksi, remmirähjäksi, tuholaiseksi tai olemalla muuten vain ”enemmän kaikkea”.
Tässä blogikirjoituksessa Pet Rescue Finlandin koiraperheet, Pauliina Laurila (eläintenkäyttäytymistieteilijä ja kouluttaja) sekä Jenny Jalonen (kouluttaja ja koirien käyttäytymisen asiantuntija) jakavat aitoja kokemuksiaan arjesta ja työstä ylivirittyneiden rescue-koirien kanssa. Molemmat asiantuntijat käyttävät tietopohjaisia koulutusmenetelmiä, joissa korostuvat koiran hyvinvointi, stressinhallinta ja koulutuksen eettisyys.
Kirjoituksen tarkoituksena on lisätä omistajien ymmärrystä hyvin energisiä ja vilkkaita koiria kohtaan sekä toisaalta rohkaista pohtimaan huolellisesti sekä adoptiopäätöstä että mahdollista luopumista koirasta.
Kuva: Keturkojo Viltis
Höristäkää korvanne, nyt on taattua kokemusasiantuntijapuhetta ja haukkua ilmoilla!
Lähtisinkö silloin kanssasi lenkille?
Dynaaminen, vahva ja täynnä energiaa! Moni meistä on selaillut rescue-koirailmoituksia ja pysähtynyt sanan aktiivinen kohdalle. Kuulostaa hauskalta, onhan kiva, että koira tykkää liikkua! Aktiivisen koiran myötä myös minusta tulee varmasti aktiivinen liikkuja! Mutta mitä arki aktiivisen tarhakoiran kanssa voi tarkoittaa?
”Tiesin, että se on energinen – mutta en tiennyt, mitä se oikeasti tarkoittaa” – Anonyymi omistaja
”Meillä on kokemusta helposta ja tottelevaisesta labbiksesta sekä rescuesta, joka on yllättänyt meidät reaktiivisuudellaan sekä muutenkin äänekkyydellään, kuin myös aktiivisuudellaan!” – Reinon omistaja
”Oon oikeastaan huomannut vasta kun joko ulkoiluttaa vähemmän reaktiivista koiraa tai joku muu ulkoiluttaa Krokoa, että kuinka paljon työtä se lenkkeily vaatii.” – Krokon omistaja
”Katrina (kotona Nipsu) muutti meille elokuun 2024 lopulla. Tiesimme, että Katrina oli saanut nimensä hurrikaanin mukaan ja vauhdikas tyttö onkin. Monessa asiassa Katrina on suloinen, se on kiltti ja rakastava ja tosi nopea oppimaan. Mutta vauhti on kontrolloimatonta ja aika uuvuttavaa” – Nipsun omistaja
Ylivirittynyt koira voi myös sekoittaa perheen arjen, kodin ja hämmentää kokonaista laumaa.
”Neila tuli minulle myös 6 kuukauden ikäisenä pentuna Liettuasta kotihoitoon ja sille tielle jäi. Neila sai koko laumani (4 koiraa) reagoimaan ja ajoittain kaaokseen.” – Neilan omistaja
”Jägger ei tosin tullut minulle PRF:n kautta vaan Espanjasta. Tiesin hänet ottaessani, että Jägger on vilkas ja energinen poika, mutta yllättihän se silti kun, Jägger tuhosi ensimmäisen kahden vuoden aikana sohvan, kenkiä, aurinkolasit, auton takakontin ja kaikkea muuta mahdollista” – Jäggerin omistaja
”Onhan se aina kiusallista ”käyttäytyä huonosti” julkisella paikalla..”
Ylivirittyneen rescue-koiran adoptoinut perhe saattaa kokea myös avuttomuutta, turhautumista ja väsymystä. Miksi oma koira on kuin pieni höyrymoottori, joka ei sammu, vaikka liikuttu on enemmän kuin tarpeeksi. Häpeän tunne iskee silloin, kun muut eivät ymmärrä, miksi oma arki ei suju, fyysiset ja henkiset voimavarat ovat loppu, kädet ovat kipeät jatkuvasta rimpuilusta remmissä, eikä koira tottele. Erityisen vaikeiksi koetaan tilanteet, joissa koira tekee jotain sopimatonta, kuten haukkaa vierasta ihmistä tai lasta täysin ”odottamatta”.
Julkisella paikalla jatkuva rähjääminen voi haastaa odotukset rescue-koirasta, ja vaatia loputtomalta tuntuvaa kärsivällisyyttä.
”Tiedossa oli, että Neila on remmirähjä ja sitä se tosiaan oli ja vielä paljon enemmän. Neila on ensimmäinen hyvin reaktiivinen koirani. Neilan reaktiivisuus näkyy haukkumisena ja olen joutunut tekemään itseni kanssa paljon töitä, etten ärsyynny tai häpeä Neilan rähjäämistä ihmisten ilmoilla.” – Neilan omistaja
”…omassa takaraivossa on välillä sellainen: ”mitähän ihmiset ajattelevat, kun yritän olla reagoimatta rähjäyksiin enkä ole torumassa koiraa” – Krokon omistaja
Koira voi tehdä myös jotain täysin yllättävää..
”Hoidossa ollessaan se muun muassa kiipesi kerran korkealle hattuhyllylle, vain koska voi. Eroahdistuksesta ei ollut kyse, virtaa vaan riitti kaikenlaiseen touhuamiseen. Äitini sanoin: –Tästä ei lopu virta ikinä!” – Jäggerin omistaja
Bosas-koira etsii vielä omaa loppuelämän kotiaan Keturkojo Viltis -koiratarhalla.
Kuva: Alexandra Bhuiyan / Pet Rescue Finland
”Se ei ole tuhma – se on ylivirittynyt!” Ymmärrystä koiran käyttäytymisen taustalle
Herkästi ärsykkeille, kuten toisille koirille, pyörille, vieraille ihmisille tai koviin ääniin reagoivia koiria kutsutaan usein reaktiivisiksi. Koirien käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta reaktiivisuus on kuitenkin haastava käsite, sillä sen alle mahtuu laaja käyttäytymisen kirjo, eikä se kerro mistä käyttäytymisestä tarkkaan ottaen on kyse.
”Meillä “reaktiivisuus” ilmenee kovana haukkumisena ja jahtaamisena/juoksemisena. Esim. ihmisten liikkuminen naapurissa aidan takana, tiellä liikkuva koira, helikopteri, hälytysajoneuvon ääni, moottoripyörän ääni yms.” – Maxin omistaja
”Termien määrittely on tärkeää, jotta haasteisiin voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi yleiskielessä “reaktiivisuus” tunnetaan käsitteenä, jossa yksilö säikähtää herkästi ja väistää kohteita/pyrkii niistä poispäin. Tämä voidaan myös tieteenalasta riippuen erottaa proaktiivisuudesta, jossa yksilö lähtee kohdetta kohti ja esim. räjähtää tai hyökkää kohti ennen kuin ehtii asiaa tarkemmin pohtia. En mieluiten leimaisi koiran käyttäytymisen esim. niin, että ”tämä koira on reaktiivinen”, koska se voi estää ongelmanratkaisua.” – Jenny Jalonen
Myös Pauliina Laurilan mukaan ilmaisua ”reaktiivinen koira” käytetään nykyään liian helposti kuvaamaan ihan luonnollista koiran käyttäytymistä.
”Itse näen niin, että koira ei ole koskaan yksiselitteisesti reaktiivinen, vaikkakin joissakin hetkessä sen aistit voivat olla esim. valpastuneet ja tästä voi seurata jotakin konkreettista käyttäytymistä. Me ihmiset kuvaamme tällaista herkästi esim. sanalla “reaktiivinen” tai ”hullu”, mutta tähän ei varsinaisesti tunneta tarkkaa määritelmää.” – Jenny Jalonen
Kuva: SOS Gyvunai
”Takavuosina oli muotia sanoa, että jokainen vilkas koira on ADHD. Siitä oli enemmän hallaa kuin hyötyä. Ihmiset jättivät muuttamatta omaa osuuttaan koiralähtöiseksi, kun he leimasivat koiran ADHD-koiraksi ja sitä saattoi käyttää selityksenä kaikelle. Näin on nyt käymässä myös ’reaktiivisuuden’ kanssa.” – Pauliina Laurila
Asiantuntijoiden mukaan reaktiiviseksi leimaaminen ei siis edistä ongelmanratkaisua, ja on parempi puhua ylivirittyneisyydestä, kuin reaktiivisuudesta.
Taustalla usein menneisyyden haamut ja stressaava tarhaelämä
Pauliina Laurilan mukaan ylivireän ja äärimmäisen käytöksen taustalla on todennäköisesti stressi.
”Koiran tarkasta taustasta ei ole tietoa, on myös mahdollista että sen historiassa saattaa olla traumaattisia reaktiivista käytöstä aiheuttavia kokemuksia.” – Maxin omistaja
”Neila rähjää niin koirille kuin ihmisillekin ja lähtee autojen ja pyörien perään ja taustalla on epävarmuus. ” – Neilan omistaja
”Yksilönä koiramme on myös kovin epävarma ja stressiherkkä” – Maxin omistaja
Tasapainoisemman tilan saavuttamiseksi koiran tulee saada yhdistää pelottaviksi kokemansa tilanteet myönteisiin asioihin, jolloin hän huomaa, ettei pelättyä seurausta tapahdu. Ihmisen suhtautumisessa on tässä tärkeä rooli. Positiivisten kokemusten yhdistäminen auttaa pelkoreaktioiden poisoppimisessa, jokainen koira on yksilöllinen ja sopeutumisprosessi voi vaihdella kuukausista vuosiin.
”Toisinaan ylivireän käytöksen taustalla saattaa olla pelko ja yllättävän usein kipu. Koira voi olla ylipäätään olla ’herkkä’ tai kaikki edellä mainittuja.” – Pauliina Laurila
”Tällä hetkellä olemme kipututkimuksissa selvittämässä, onko taustalla myös kivun aiheuttamaa levottomuutta” – Katrinan omistaja
Kun kiputilat ovat suljettu pois, tulisi ihmisen ohjata häntä rauhoittumaan ja suhtautumaan toisin vastaantuleviin ärsykkeisiin positiiviseen vahvistamiseen perustuen.
Ymmärrystä koiran käytökseen saattaa lisätä käsitys menneestä elämästä.
”Koen itse, että epätoivotun käytöksen syy on syvällä koiran menneisyydessä: me emme tiedä mitä se on kokenut.” – Reinon omistaja
Haasteita voi hahmottaa myös ymmärtämällä, että monet koirat ovat erittäin stressaantuneita tarhalla ollessaan, ja stressi on voinut kroonistua. Tarhaympäristössä koiran aktiivisuus näkyy jatkuvana liikkumisena, hyppimisenä, haukkumisena ja tekemisen kaipuuna.
Touhukkaan näköiset koirat elävät kuitenkin tarhalla stressiportaittensa huipulla, moni on jo ylittänyt saturaatiopisteensä ja seurauksena on stressaantunut ja ylivirittynyt koira, jonka toipuminen tasapainoon on pitkä.
”Käytös oli alkuun hallitsemattomampaa ja aivan varmasti eräänlainen stressin aiheuttama reaktio.” – Reinon omistaja
”Tarhalla koirat kommunikoivat toistensa kanssa haukkumalla, joten oletus on että tämä tapa on jäänyt koiralle myös tarha-ajoilta. Tarhalla hän ehti elää vuoden ennen kuin adoptoimme hänet.” – Reinon omistaja
Rauhoittuminen on avain toipumiseen – Ei aktivointi tai toruminen
Usein ajatellaan, että kotiuduttua energiatasot saadaan kohdilleen, kunhan koira pääsee purkamaan loputonta tarhalla padottua energiaansa. Tässä saatetaan tehdä kuitenkin virhearvio. Aktivointi ja virikkeellistäminen ovat tärkeitä, mutta kaiken perustana on koiran ylivirittyneen hermoston rauhoittaminen ja palautuminen.
”Ylivirittyneisyyteen ei käskytystä ja koulutusta, vaan stressitasojen matalana pitämistä, hyvinvointia ja rauhoittumisen vahvistamista palkitsemalla. Pientä aivojumppaa palkitsemalla.” – Pauliina Laurila
Pauliina Laurilan mukaan hyvin energisen, erittäin aktiivisen tai “yliherkän” koiran käytöksen taustalla voi vaikuttaa hermoston ylivirittyneisyys. Liiallista aktivointia tulisi välttää, ja keskittyä asioihin, jotka rauhoittavat koiraa. Jos koira on esimerkiksi ollut jo pidempään kotona ja haluaa harrastaa jotain, on esimerkiksi nose work parempi vaihtoehto kuin agility.
”Eli kannattaa antaa paljon järsittävää, nuolumattoa, omaa rauhaa, lyhyitä lenkkejä kodin lähellä tai metsälenkit liinan kanssa saa olla pitempiäkin JOS ne vaikuttavat koiraan rentouttavasti. Nenän käyttöä ja virikkeitä aivoille leppoisasti kierroksia nostattamatta. EI pallonheittoa, ei koirapuistoa vieraiden koirien kanssa, ei pitkiä lenkkejä, jotka lisäävät koiran kierroksia.” – Pauliina Laurila.
Kun koiran hermosto on ylivirittynyt, heikentyy kommunikaatio ihmiseen erityisesti koiran pelottavissa kokemissa tilanteissa. Tämän vuoksi toruminen ei ole tehokas keino, eikä tottelevaisuuskoulutus ole oikea paikka. Ennen kaikkea tärkeää olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta yksin ei tarvitse pärjätä. Stressitason laskemiseen kannattaa pyytää koiran käyttäytymiseen erikoistuneen koirakouluttajan tukea – mieluiten hyvissä ajoin, ennen kuin omat voimavarat ovat loppu. Moni on saanut vertaistaan tukia ja vinkkejä.
Ylivireä mieli ei rauhoitu hetkessä, mutta valinnoilla voidaan vaikuttaa koiran toipumiseen
Erilaisilla valinnoilla voidaan vaikuttaa ylivirittyneen koiran hyvinvointiin ja omistajan jaksamiseen. Esimerkiksi koiran ulkoiluttamisen ajankohdalla voidaan vaikuttaa liian moneen kierroksia nostattavaan kohtaamiseen.
”Yksi minkä olen huomannut tekeväni kanssa autopilotilla on, että me ulkoillaan juuri niinä mahdollisimman väljillä ajoilla, jos vaan mahdollista.” – Krokon omistaja
Rauhallinen ympäristö voi helpottaa koiran toipumista, mutta ympäristöä voi myös muokata rajoittamalla ja karsimalla triggereitä eli reaktiivisuutta laukaisevia tekijöitä.
”Neilan stressivapaan arjen mahdollistaa pitkälti se, että asumme maalla, jossa arjessa emme kohtaa vieraita ihmisiä tai koiria. Ajattelen että kaupunkiolosuhteissa Neilan reaktiivisuus olisi paljon suurempi haaste kuin täällä.” – Neilan omistaja
”Olemme laittaneet pihan metallilanka-aitaan näköestekankaan, jotta näköärsykkeet tielle ja naapuriin päin vähenevät, olemme myös harjoitelleet positiivista vastaehdollistamista reaktioita aiheuttaviin ärsykkeisiin, luokse tuloa pilliin puhaltaessa ja palkkaamista luokse tullessa.” – Maxin omistaja
Rescue-koiran 3–3–3-sääntö – sopeutumisen kolme vaihetta
Niin kutsuttu kolmen sääntö pätee moniin kotiutuviin rescue-koiriin. 3-säännöllä viitataan koiran sopeutumisprosessiin, joka on usein jaettu kolmeen vaiheeseen: kolmeen päivään, kolmeen viikkoon ja kolmeen kuukauteen.
Ensimmäisten kolmen päivän aikana koira on usein stressissä ja peloissaan. Tällöin koiran tulisi saada olla rauhassa ja liiallista huomiota välttää. Tärkeintä on huolehtia vain perustarpeista ja turvallisuudesta.
Kolmen viikon kuluessa koira alkaa yleensä jo hieman rentoutua ja luottaa enemmän uuteen perheeseensä, mutta tärkeää on muistaa arvostaa koiran rajoja eikä asettaa häntä liian haastaviin tilanteisiin. Koiralla on hyvä olla oma turvatila, jonne muut eivät saa tulla. Ensimmäisten viikkojen aikana karkaamisen riski on vielä korkea.
Kolmen kuukauden kohdalla koira on jo saattanut sopeutua melko hyvin uuteen kotiin ja ihmisiin, mutta epätoivottua käytöstä voi ilmetä vielä pitkään, jopa vuosien päähän.
Aksis on löytänyt oman kodin Liettuasta vuonna 2024.
Kuva: SOS Gyvunai
”Nyt kolmen vuoden kotona olon jälkeen tilanne on toki mennyt parempaan suuntaan. Esim. lenkillä vetäminen ja remmirähjääminen on saatu lähes kitkettyä pois, luokse tulo onnistuu koirapuistossa ongelmitta ja pihalla räyhääminen on vähentynyt huomattavasti ja palkka alkanut kiinnostaa.” – Anonyymi omistaja
Luottamus ensin! Koiran tärkein tukiväline on aika – ei komennot
Hiljaa hyvää tulee! Luottamuksen rakentaminen ja hyvä suhde on avain ylivirittyneen koiran rauhoittamiseen. Koiran hermoston rauhoittamiseen tarvitaan kärsivällisyyden lisäksi koiraa rauhoittavia toistoja ja rutiineja.
”Meidän piti ensin opettaa hänet rauhoittumaan. Siinä vaiheessa oli touhuttanut kotona kolme viikkoa ja mä vanhenin vuoden joka viikko.” – Nipsun omistaja
”Nykyään Reino on laantunut. Hän on ollut meillä n. 8 kk ajan, joista pahimpia oli 2,5 ensimmäistä kuukautta. Siitä lähtien käytös on hiipunut, vaikkakin Reino on edelleen äänekäs kaveri. Mutta hieman vähemmän äänekäs kuin silloin.” – Reinon omistaja
”Reaktiivisuus on koulutuksessa ja hyvällä mallilla, hän ei reagoi enää kaikkiin koiriin ja hän kuuntelee paremmin nykyään.” – Anonyymi omistaja
”Vinkit: paljon malttia, toistoja ja aikaa tarvitaan. Jokainen koira on oma yksilönsä – ei voi koskaan tietää rescuesta millainen sattuu omalle kohdalle. Avun ja vinkkien saaminen muilta koirien omistajilta ja kouluttajilta on myös tärkeää sekä vertaistuki.” – Maxin omistaja
Edistystä, ei täydellisyyttä. Kaikki ei korjaannu – eikä tarvitsekaan
Edistys ei tarkoita virheettömyyttä – vaan pieniä askelia, jotka vievät eteenpäin. Reaktiivisen koiran kanssa eläminen ei ole suora polku, vaan mutkikas matka, jossa jokainen päivä tuo jotain uutta. Kun laskee omat odotukset alas ja nostaa arvon niille pienille onnistumiselle, arki muuttuu kevyemmäksi sekä koiralle että ihmiselle.
Lopulta tärkeintä ei ole täydellinen käyttäytyminen, vaan yhteys ja luottamus, jotka rakentuvat koiran ja omistajien välille vähitellen.
”Toisaalta ollaan monissa noissa asioissa edistyttykin hienosti ja välillä taas otettu takapakkia.” – Anonyymi omistaja
”Olemme treenanneet, käyneet gangsterikurssilla, huomioineet stressitasojen laskua ja riittävää lepoa arjessa, vahvistaneet minun ja Neilan välistä suhdetta eli tehneet valtavasti töitä. Neila on kehittynyt mielettömän paljon, mutta tietynlainen reaktiivisuus ja epävarmuus ei poistu siitä koskaan ja se on täysin OK, Neila on rakas juuri tuollaisena” – Neilan omistaja
”Toki Jägger oli tullessaan vielä pentu, 6 kuukauden ikäinen ja nyt ikä ja työskentely lutikkakoirana on rauhoittanut sitä, mutta edelleen perheeni toteaa (rakkaudella) että Jägger on välillä vähän raskas.” – Jäggerin omistaja
Lisätietoa koulutuspalveluista:
Jenny Jalonen / kouluttaja ja koirien käyttäytymisen asiantuntija https://www.jennyjalonen.fi
Pauliina Laurila / eläintenkäyttäytymistieteilijä ja kouluttaja www.happyandnaturaldogs.com