Hei, olen Izis, 7-vuotias arka poika taustastani johtuen. Tarhan hoitajat jopa sanovat etteivät ole koskaan tavanneet näin pelästynyttä ja pelokasta otusta. Tästä johtuen todennäköisyys sille, että saisin oman kodin on kovin alhainen. Mutta kummien avulla voisin saada paremman elämän täällä tarhallakin.
Elämäni ei alkanut hyvin, mutta onneksi minut pelastettiin yhdessä monien muiden koirien kanssa laittomasta koirankasvattamosta Kėdainiaista missä olosuhteet olivat karmivat. Siellä ei ollut ruokaa, vettä tai suojaa, vain kylmyyttä, nälkää ja pelkoa. Kun pelastajat löysivät minut, olin niin kauhuissani, että yritin olla täysin näkymätön. Istuin nurkassa liikkumatta ja tuijotin yhtä pistettä seinässä toivoen, ettei kukaan huomaisi minua.
Tarhalla sain ensimmäistä kertaa turvallisen paikan, mutta taustastani johtuen olen yhä kovin pelokas. Monen muun pelon lisäksi pelkään esimerkiksi pimeää enkä halua lähteä ulos, jos on hämärää. En aina uskalla kulkea uusilla reiteillä tai kohdata vieraita ihmisiä. Mutta pikkuhiljaa olen alkanut luottaamaan vähän enemmän. Kun tuttu hoitaja kulkee ohitseni, uskallan tulla haistelemaan kättä ja ottaa vastaan lempeän kosketuksen kuononpäähän.
Olen aina ollut rauhallinen ja ystävällinen enkä ole koskaan satuttanut ketään, en toista koiraa enkä ihmistä. Olen myös ollut turvana monelle aralle narttukoiralle täällä tarhalla. Nyt asun yhdessä Migeliksen kanssa, ja hän auttaa minua harjoittelemaan ihmisiin luottamista.
Olen utelias, mutta hyvin varovainen. Ehkä en ole koskaan täysin “valmis” koira, mutta toivon että se on ihan okei. Tarvitsen aikaa, rauhaa ja hyväksyntää juuri sellaisena kuin olen.
Toivon että saisin tuekseni kummeja joiden tuella saisin tukea jota tarvitsen. Kummien apu mahdollistaa minulle myös paremman ruoan, hoidon ja ennen kaikkea mahdollisuuden elää turvallisesti ja arvokkaasti täällä tarhalla. Kiitos, että välität ja autat minua jatkamaan matkaa kohti luottamusta ja rauhaa. ❤️