Olen Jukis, harmaahapsinen herra. Olen juuri ja juuri ylittänyt seniori-iän, mutta näytän vanhemmalta kuin olenkaan. Liekö edellinen elämäni aiheuttanut minulle niin paljon stressiä, että harmaannuin kauttaaltaan näin aikaisin.. Mutta onneksi sain mahdollisuuden ja pääsin tähän adoptio-ohjelmaan!
Edellinen elämäni ei siis ollut kovin mairittelevaa elämää, jos sitä voisi edes elämäksi kutsua. Elelin lahonneessa koirankopissa, ja minut jätettiin ruokkimatta. Tämä on surullista, mutta edelleen joissain Liettuan kylissä eläimistä huolehtiminen on tätä luokkaa ja meistä eläimistä tulee vastuuttomien omistajien panttivankeja. Miksi he edes haluavat pitää eläimiä? Sitä minä en valitettavasti osaa kertoa.
Minut siis onneksi otettiin tarhalle turvaan, odottamaan uutta elämää. Ja voin kertoa, että olin erittäin pelokas ja minua ei oltu sosiaalistettu laisinkaan. Mutta päivä päivältä minä rohkaistuin ja voi juku-Jukis kuinka olenkaan kehittynyt! Edelleen minussa näkyy menneen elämäni jälki, mutta olen todella kiinnostunut kaikista ihmisistä, myös lapset saavat ulkoiluttaa minua. Haluan huomiota ja tulla silitetyksi, mutta toisinaan sisälläni käy kamppailu: uskallanko luottaa? Saatan tällöin vetäytyä, mutta yleensä tulen kutsusta uteliaana takaisin ihmisen luo. Ehkä minua on joskus kaltoinkohdeltu, sillä tämä selittäisi, miksi joskus säpsähdän ja väistän kosketusta. Perusluonteeltani olen leikkisä, iloinen ja helposti lähestyttävä. Eli en siis todellakaan mikään mahdoton tapaus! Mutta on muistettava, että on aina mentävä koiran ehdoilla – pakolla sosiaalistaminen tekee vain hallaa. Silitellään sen verran kuin minusta tuntuu mukavalta. ♥
Tarhaympäristössä olen hiukan levoton. Tarhalla oleminen voi olla koirille stressaavaa ja olisikin huippua, jos pääsisin tasaamaan hermostoani leppoisaan kotiin pian. Ulkoillessa tämä näkyy myös sinkoiluna ja minun on hankala rauhoittua. Kun minulle antaa aikaa, niin alan pikkuhiljaa rentoutumaan, eikä minun tarvitse olla vieterinä vouhottamassa sinne sun tänne. Omistajani olisi siis hyvä opetella rauhoittamaan minua, jotta ulkoilusta tulisi meille molemmille mieluisaa. En juurikaan välitä muista koirista tai ota kontaktia, elleivät he möykkää minulle. Minusta voisi siis tulla oikeassa ympäristössä oikeinkin mukava lenkkeilykaveri. Täällä on vaan niin paljon kaikkea koko ajan, niin en pääse täysin levolliseen mielentilaan.
Videoni kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikesta kokemastani huolimatta (mitä kaikkea se onkaan sisältänyt…) en ole menettänyt toivoani, vaan vipellän ja touhotan iloisena sekä uteliaana. Uuden kodin olisi hyvä kuitenkin panostaa myös rauhoittumiseen: joskus vipellys ja vouhottaminen voi myös kertoa ylivirittyneisyydestä. Uskon myös sopeutuvani monenlaisiin kokoonpanoihin, kunhan minulla on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaani aina kun sitä tarvitsen. Mutta summa summarum: minusta saisi varmasti aivan ihanan kotikoiran, iloisen hännänheiluttajan, päivien ilostuttajan. Voijuku, mikä onnen päivä se onkaan, jos joskus hakemuksen saan…
Sitä odottaen ja häntää epätoivoisesti heiluttaen,
– Jukis. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
