Minun päätymiseni tarhalle on varsinainen kohtalon johdatus. Tarhan johtaja päätti eräänä sunnuntaiaamuna mennä kirkkoon Pasvalyksen kaupungiin. Kirkon vieressä oli piha, jossa oli avoimena oleva portti ja minä käyskentelin siellä eksyneen oloisena. Hänen kysellessään lähellä olevilta ihmisiltä minusta, he kertoivat, että olin jo pitkän aikaan vaeltanut kadulla vailla omistajaa. Niinpä tarhan johtajan osallistuessa aamumessuun, oli elämäni jo muuttunut ja minä istuin autossa odottamassa matkaani tarhalle.
Sen enempää taustastani ei ole tiedossa, ehkä olen ollut omistettu, mutta minusta on haluttu päästä eroon ikääntyessäni. Olen kuitenkin ystävällinen, iloinen ja ihmisen huomiota rakastava seniori, joten tuntuu erityisen kauhealta, jos minut on vain kylmästi jätetty kadulle oman onneni nojaan. Hypin innoissani häkin kaltereita vasten vieraiden saapuessa tarhalle ja yritän kaikin tavoin saada heidät huomaamaan minut. Voi sitä riemua, jos joku sitten saapuukin minua katsomaan. En tiedä miten päin olisin, vaan hypin onnesta soikeana. Lähden mielelläni lenkille vapaaehtoisten kanssa ja olen edelleen reipas, vaikka en keltanokka olekaan enää.
Olen yltiöpositiivinen koira ja tuntuu kuin olisin aina hyvällä tuulella, satoi tai paistoi. Rakastan yli kaiken maharapsuja ja heittäydynkin selälleni, jotta varmasti huomataan mitä kaipaan. Ystävällisen luonteeni ansiosta sovin myös lapsiperheeseen. Toiset koirat, erityisesti tytöt, hyväksyn muitta mutkitta, mutta jotkut urokset saatan kokea kilpailijana. Dominoivan uroksen seuraan en siis sovi.
Jos siis heikkoutesi ovat hurmaavat seniorit, olen loistava valinta. ♥

