Perheessäni oli monta koiraa, lähes 10. Sain asua välillä sisätiloissa, meillä oli ihan hyvät oltavat. Asenne koiriin oli vain vähän pielessä. Ensinnäkin näitä vahinkopentuja, huh. Minulle syntyi kaksi pientä pentua, jotka olivat täysin sinisilmäisiä huskymixejä. Toinen pennuistani kuoli parvovirukseen, toinen sairastui, mutta selvisi. Eloonjäänyt pentu löysi oman kodin ihan heti.
Vastuulliset omistajat voisivat steriloida tyttökoiransa ja rokottaa koirat. Minun omistajille tällaiset asiat oli ihan yhtä kanssa.
Minut annettiin tarhalle toisenkin syyn takia. Olin jo vähän vanha. Perhe oli hankkinut taas uuden koiran, oikein komean, ruskean, nuoren poikakoiran. Siitä poikakoirasta kasvaisi iso ja hyvä vahtikoira. Minä olin tällainen lälly, kiltti ja vielä aina synnytin noita vahinkopentuja. Kerrassaan vastuuton koira.
Toiset koirat on ihan normijuttu, olenhan elänyt laumassa. Siitä ehkä johtuu, että olen enemmänkin dominoiva enkä siedä mitään typerää käytöstä muilta koirilta. Äläkä edes aloita puhumaan ruuasta. Kaikki ruoka on minun, vain minun ja yksinomaan minun.
Olen ollut tarhalla tammikuusta 2021 ja voisin vähitellen hakea omaa kotia.
Lisää uutisia tarhalta
Pääsin tarhan vapaaehtoisen kanssa vaellukselle. Olin NIIN hyvä koira. Paras ikinä. Olin kuulemma tottelevaisin ja hauskin koira, mikä hänellä oli ikinä ollut mukana vaelluksella. Oletko etsimässä lenkkikaveria? Tässä minä olen.