Maailman suloisin hännän vispaaja täällä, Mo! ♥
Tarinani alkaa melko tyypillisellä tavalla, eli minut löydettiin harhailemasta pitkin katuja kahden muun koiran kanssa. Toinen tyttökoira, Mia, adoptoitiin Alankomaihin, mutta minä ja Mortas-herra jäimme tarhalle odottamaan. Minä olen saanut jopa ulkomailta asti hakemuksia, mutta jostain syystä hakijaehdokkaat eivät ole vieneet adoptiota loppuun saakka. Se on tosi harmi, sillä haluaisin kovasti oman kodin jo.
Taustastani ei siis ole hirveästi kerrottavaa. Me tytöt olimme huomattavasti arempia mitä Mortas-herra, mistä lie se johtunee. Mutta kuten videostani huomaat, en minä suinkaan ole mikään reppana. Kyllä minä pidän ihmisistä, mutta tarvitsen hieman aikaa rakentaakseni luottamusta, ja mikä parasta: en ole osoittanut minkäänlaista aggressiota ihmisiä kohtaan. Annan ihmisten koskea, silittää ja jopa nostaa minua, enkä ole siitä ärähdellyt. Jos oudot ihmiset minua kutsuvat, en välttämättä tule luokse ja jos olen epävarma niin minua ei oikein herkutkaan silloin houkuta. Pääsääntöisesti kuitenkin uteliaisuus vie voiton, ja tulen jossain vaiheessa tekemään tuttavuutta. Minun on siis paras antaa itse tulla luomaan tuttavuutta vieraisiin ihmisiin, jos minua ei huvita, niin sitten ei huvita. Mutta omalle ihmiselle varmasti olen mitä suloisin ja sympaattisin töppöhännän väpättäjä.
Ja arvaas mikä on erikoistaitoni…? Jos olen vähän kömpelö teidän kaksijalkaisten kanssa, niin samaa ei voi sanoa koirasosiaalisuudestani. Olen todella taitava toisten koirien kanssa, ja rakastankin leikkiä, painia ja juosta kamujen kanssa. Olisikin ihan parasta, jos uudessa kodissani olisi joku mahtava ja reipas koiraystävä minua vastassa! Turvaudun paljon muiden koirien elekieleen, eli jos huomaan koirakaverin olevan rento, niin minäkin rentoudun huomattavasti. Tämä auttaa minua kasvattamaan luottamusta ihmisiin, koska kyllähän minä haluaisin uskaltaa. Toisaalta taas kyllä voisin pärjätä myös kokeneessa kodissa ainoana koirana, mutta olisi kuitenkin tärkeää päästä höyryämään toisten valloittavien koirakamujen kanssa.
Kaipaisin kotia jostain rauhallisesta ympäristöstä, sillä uudet paikat, oudot äänet ja kaikki ylimääräinen hässäkkä hämmentää ja stressaa minua. Tässäkin asiassa itsevarma koiraseura tuo minulle rutkasti turvaa: eihän tuolla toisellakaan tässä mitään hätää ole, miksi minulla olisi, voinhan minäkin tässä rennommin köpötellä menemään. Kävelen myös hihnassa mallikkaasti, eli toistaiseksi en ainakaan ole osoittanut mitään remmirähjäämistä.
Tarhalla olen ollut myös pääasiallisesti todella siisti eläjä, ja tarhan väki uskookin minun tottuvan helposti kodin tavoille. Minussa on siis ihan älyttömästi hyviä, ihania ja valloittavia puolia. Hartain toiveeni olisi löytää ymmärtäväinen koti, jossa saisin edetä vieraiden asioiden ja ihmisten suhteen omalla painolla.
… Eikö väpättävä häntäni saisi sinun sydäntäsi väpättämään…? ♥
