Olen kotitaustainen Grikis koira. Nimeni tarkoittaa tattaria. Löysin kodin pienenä pentuna vuonna 2017 ollessani vasta muutaman kuukauden ikäinen. Vuonna 2024 kuitenkin palasin tarhalle omistajani sairauden vuoksi.
Olen äärimmimäisen kärsivällinen ja mukava seniori. Täällä tarhalla jaan asumukseni useiden urosten ja narttujen kanssa, eikä kateutta tai konflikteja ole syntynyt. Tulen erinomaisesti toimeen muiden koirien kanssa, kuten myös kaikkien tarhalla tapaamieni ihmisten kanssa; sekä aikuiset että lapset voivat ulkoiluttaa minua. Meikäpoika se vaan on ystävällinen ja helposti lähestyttävä kaikkia tapaamiani ihmisiä kohtaan. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen tallaaja.
Kissojen kanssa minua ei ole vielä testattu, mutta koska olen tällainen joviaali ilmiö, odotusarvot siitä, että kissatkin ovat kavereita, ovat korkealla. Kissatesti on kuitenkin aina syytä tehdä, mikäli päätyisin asumaan kissojen kanssa.
Minusta ei ole niin kovin paljon kirjoitettavaa, sillä yksinkertaisesti luonnettani kuvataan yhdellä sanalla ”ihana”. Sanovat luonteeni olevan jopa uskomattoman ystävällinen ja hyväsydäminen. En ole sellainen koira, joka kerää klikkiotsikoita, koska minulla ei ole taipumusta aiheuttaa hämmennystä ympärilläni, vaan päin vastoin, rauha ja rakkaus leiskuvat sydämessäni.
Ilmeisesti edellinen omistajani on osannut huolehtia minusta, sillä rakastan ihmisiä ja heidän antamaa läheisyyttään. Harvasta koirasta uskaltaa sanoa, että on sylikoira, minua voisi kuvailla sanalla ihmisliima. Ainakin tarhaolosuhteissa olen sellainen koira, joka haluaa vain olla ihmisten lähellä. Toki ympäristön vaihdos voi jopa vaikuttaa perusluonteeseen ja se, että olen ihmisliima tarhalla, ei automaattisesti tarkoita sitä, että olen sellainen heti kotona. Vähintään kuitenkin odotettavissa on, että ihastun myös uuteen omistajaani, kunhan hän ymmärtää seniorikoiran tarpeita. Ja kuten kaikki koirat, myös minä ansaitsen oman rauhallisen vetäytymistilan, jonne muilla ei ole asiaa.
Vaikka olen jo iäkäs, minulla ei ole vielä ilmennyt terveyshuolia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi tai ilmenisi. Hampaani on ainakin syytä huollattaa. Vaikka minulla onkin valloittava hymy, suoraksi sitä ei voida hyvällä tahdollakaan kutsua.
Olen keskikokoisen kompaktin kokoinen, tattarin värinen kaunis ruskea turkkini on melko helppohoitoinen. Kokoni vuoksi uskon, että sopisin myös iäkkäämmän ihmisen tai lapsiperheen uudeksi kaveriksi. Osaan kävellä kauniisti hihnassa. Koirakaveri ei ole välttämätön, sillä minulle ihmisen huomio on kaikki kaikessa.
Koiratarhalla poihtivat kovasti löytäisinkö vielä uuden kodin vaikka olen jo seniori-iässä. He toivovat todella, että saisin uuden mahdollisuuden ja että joku näkee ikäni taakse ja huomaa, millainen ihana koira olenkaan.
Vaikka yhteistä aikaa ei ehkä olisi edessä enää yhtä monta vuotta kuin nuoremman koiran kanssa, jokainen päivä voisi tarjota turvaa ja pieniä onnellisia hetkiä. Seniorikoiran kanssa ei ole tärkeintä se, kuinka paljon aikaa on jäljellä, vaan se kuinka paljon rakkautta siihen aikaan mahtuu. Ehkä juuri sinä voisit antaa minulle vielä sen kaikkein tärkeimmän, oman kodin ja mahdollisuuden viettää loppuelämäni rakastettuna. ♥
