Olen saanut oman kodin 09.2020 ♥
Jos joku syyttää eläinsuojelijoita siitä, että he ovat vain joukko yliherkkiä hössöttäjiä, jotka välttämättä haluavat pelastaa jokaisen kirppuisen, raivotautisen eläimen terveen järjen rajoilla, niin ovat varmasti oikeassa. Joskus tässä ei ole mitään järkeä.
Minä, Noelis, tulin tarhalle marraskuun alussa, kun minut saatiin kiinni vaeltelemassa Sienavan kylässä Liettuan maaseudulla. Mitäs siinä. Iso komea koira. Sitten tarhan työntekijät näkivät minussa jotain vähän omituista. Liikkeeni olivat omituisen vaappuvat. Katseeni etäinen. Kun minulle heitettiin namipala, en mitenkään nähnyt missä se nami lensi.
Onhan täällä nähty vaikka mitä, sokeita koiria, sairaita koiria, lonkkavikaisia koiria. Mutta minun eleissäni oli jotain kovin outoa. Minut vietiin tarkempiin tutkimuksiin kaupungin erikoiseläinlääkärille ja hän sanoi, että minulla on aivovamma. Todennäköisesti törmäys, joko auto-onnettomuus tai isku. Vai olisiko se joku harvinaisempi, synnynnäinen aivovamma, sitä ei osata sanoa.
Joka tapauksessa, tällä ajalla tarhan työntekijät ovat jo ehtineet aivan täysin rakastua minuun. Joskus tiedättekö joku vamma tai epätäydellisyys kompensoituu jollain toisella hyvällä ominaisuudella ja se on minun kohdalla ihana luonteeni. Täydellinen, rauhallinen, rakastava, viisas, kaunis sieluni.
Ei tässä siis ole mitään järkeä. Sen sijasta, että minut lopetettaisiin täysin toivottomana tapauksena tuomittuna elämään tarhalla loppuelämäni, olen täällä sivuilla kodinetsijänä. Ehkä täältä löytyy hulluja eläinsuojelijoita. Sellaisia jotka rakastuvat epätäydellisen täydelliseen.
Lisää uutisia
Olen takaisin näillä sivuilla! Minut otettiin pois täältä, kun ei oikein tiedetty mitä terveyteni kanssa tapahtuu. Minulla oli nimittäin epilepsiakohtauksia. Kaikki pelästyivät ihan hurjasti. Pet Rescue Finland kustansi sitten minulle vielä enemmän tutkimuksia, eikä aivoistani löytynyt mitään pahaa, ei kasvaimia eikä muuta. Iskun aiheuttama paine aivojen toiselle puolelle, se on diagnoosi. Sain lääkitystä epilepsiakohtausten varalta ja siirryin asumaan tarhan eläinlääkärien osastolle. Tarhan häkit ja meteli saattavat olla minulle liian stressaava paikka.
Pet Rescue Finlandin tytöt kävivät minua katsomassa ihan Suomesta saakka. Voi, miten he kehuivat sitä, miten hienolle näytän. Olen jopa vähän liian pulskassa kunnossa. Kohtauksia ei ole ollut nyt, kun elinympäristöni on rauhallinen ja lääkitys on kohdallaan. Olen onnekas, jatkan kodinetsintää!
