Olen joutunut elämään koko elämäni kahlittuna pikkuruiseen koppiin. Odotin ja odotin, että isäntäni tulisi luokseni ja osoittaisi rakkautta minua kohtaan. Mutta päivät seurasivat toistaan, eikä mitään kuulunut. Vietin päiviä, välillä jopa viikkoja edes näkemättä häntä. Kiltit naapurit saapuivat silloin hätiin ja antoivat ruokaa sekä vettä juotavaksi.
Onneksi Mazas Draugaksen kiltit ihmiset tulivat ja katkaisivat kahleeni. Pääsin heidän mukaansa tänne tarhalle, jossa odottelen ja unelmoin edelleen rakastavasta kodista, jossa saisin olla ensimmäistä kertaa elämässäni hemmoteltuna ja huomion keskipisteenä.
Kahleet eivät murtaneet minua. Olen mitä ystävällisin ja iloisin senioriherra. Virtaakin minussa vielä riittää. Jos et usko, niin käypä katsomassa kaikki videot. Kehuvat minua myös hassun hauskaksi, uteliaaksi ja rohkeaksi. Lähden oikein mielelläni kävelylenkeille ja osaan myös kävellä hienosti hihnassa. Mieluusti tutustun kaikkeen uuteen; paikkoihin, ihmisiin. Onhan minulta jäänyt niin paljon näkemättä lyhyeen ketjuun kytkettynä. Tulen myös toimeen kaikkien kanssa, on ne sitten muita koiria, lapsia, aikuisia.
Sovellun siis hyvin monenlaiseen kotiin. Toivon vain saavani olla rakastettu loppuelämäni ajan. Pehmoinen peti olisi ihan bonus. Voisitko sinä toteuttaa unelmani?