Minut pelastettiin tänne Penkta Kojaan maatilalta, jossa meistä kodittomista eräs vanha nainen yritti pitää huolta (omasta mielestään). Mutta tosiasiassa meille ei ollut riittävästi ruokaa, muusta huolenpidosta puhumattakaan. Ei hänellä riittänyt voimavarat hoitamaan liian isoa joukkoa.
Olen alkuun ujo ja epäluuloinen uusia asioita, paikkoja ja ihmisiä kohtaan. En kuitenkaan osoita sitä aggressiolla, vaan pelolla. Ihan vain siitä syystä, ettei minulla lyhyen elämäni aikana ole ollut kokemusta. Mutta kun pääsen tutustumaan kunnolla, ja huomaan ettei ole mitään pelättävää, rentoudun kyllä. Silloin minusta paljastuu erittäin ihastuttava, rakastava, leikkisä, energinen ja aktiivinen nuori tyttö. Rakastan niin aikuisia kuin lapsiakin, kunhan opin ensin luottamaan, ettei ole mitään pelättävää.
Sopisin oikein hyvin vaikka lapsiperheeseen, eikä yhtään haittaisi, vaikka siihen kuuluisi toinen ystävällinen lajitoveri. Häneltä saisin rohkaisua ja oppia siihen, kuinka olla kotikoira. Rakkaudella ja kärsivällisyydellä saat minusta ikuisesti kiitollisen ja rakastavan perheenjäsenen. Joten voisitko sinä täyttää toiveeni ikiomasta loppuelämän kodista ♥