Hei, olen 8-vuotias, kaikkia rakastava Lexas. Minulla on sokeritauti ja silmistäni on leikattu siitä johtuva kaihi. Kummien avulla mahdollistetaan diabetekseni vuoksi tehtävät säännölliset eläinlääkärin tutkimukset sekä elinikäinen insuliinilääkitys.
Päivitys, toukokuu 2025: Minä sain kodin <3 !! Ihana kotihoitajani ja minä jatkamme nyt loppuelämämme yhdessä ja minusta tuli virallisesti kotikoira. Olen pakahtua onnesta! Lämmin kiitos kummeilleni <3
Päivitys, helmikuu 2025
Tarhalla ihanat ihmiset pitivät minusta hyvää huolta, mutta sokeritautini hoito vaati enemmän huomiota kuin he pystyivät antamaan. Olin aneeminen ja verensokeriarvoni olivat korkeammat kuin niiden pitäisi olla. Tarinani kosketti eläköitynyttä sairaanhoitajaa, joka otti minut kotihoitoon, ja saavuin Suomeen 14.12.2024.
Olen nyt käynyt osaavalla eläinlääkärillä, ja insuliinilääkitystäni on muutettu. Eläinlääkäri pitää minua kilttinä ja helposti käsiteltävänä, ja kotihoitajani mukaan annan tehdä verensokerin mittaukset ja päivittäiset insuliinipiikitykset ilman ongelmia.
Joudun käymään säännöllisesti eläinlääkärillä diabetekseni seurannan ja hoidon vuoksi. Olen kiitollinen kummituesta ja uusista kummeista, joiden avulla hoitoni kustannukset katetaan. ❤️
Päivitys tarhalta 1.11.2024
Talvi on tulossa ja taidan olla onnekas sillä asun pääosin sisätiloissa täällä tarhalla. Olen saanut uuden talvitakin ja sen kanssa rakastan myös ulkona oleilua maailman menoa ihmetellen. Meillä kävi täällä tarhalla vierailijoita ja minäpä halusin tehdä itseni tykö ja omalla rauhallisen lempeällä tyylilläni pääsinkin heidän siliteltäväkseen. Kuulin myöhemmin että näillä vierailla oli koirapelkoa ja normaalisti he ahdistuisivat myös sosiaalissa tilanteissa, mutta meillä oli yhdessä oikein mukavaa. Vieraiden palaute tarhalle sai minut hyvälle mielelle, olivathan he sanoneet että seurassani heillä oli ollut rento ja rauhallinen olla. Olen kuulemma synnynnäinen terapiakoira, vaikken itse ihan tiedä mitä se tarkoittaa. Sokeritautini hoito on täällä tarhalla hieman haastavaa ja minulla on todettu myös anemiaa mihin minun pitäisi saada apua. Kiitos kummeilleni että autatte hoidossani.
Saavuin ensimmäisen kerran tarhalle vuonna 2021, ja onnekseni löysin nopeasti uuden kodin vanhemman rouvan luota. Elimme yhdessä, kunnes toukokuussa 2024 omistajallani ei enää ollut mahdollisuuksia pitää minusta huolta, jolloin Keturkojo Viltisin tarha otti minut takaisin. Tarhalla reagoitiin terveyshuoliini, ja pääsin kipeästi tarvitsemaani kaihileikkaukseen, jonka ansiosta näen jälleen. Minulla todettiin myös sokeritauti, joka vaatii säännöllisiä lääkärintarkastuksia, insuliinihoitoa sekä soveltuvan ruokavalion.
Tarhalla minun kerrotaan olevan täydellisen ihana pikkuinen hauveli, vaikka vähän itseäni tuollainen kehuminen nolottaakin. Minä vaan tykkään kaikista ja kaikesta. Rakastan ihmisiä, niitä pieniäkin, kuljen kauniisti remmissä ja vapaana ihmisen vierellä, ja pehmeät pedit ovat mielestäni mahtavia. Autossakin olen mielelläni – onhan autoilu tällaiselle pikku laiskiaiselle mitä mainioin tapa liikkua.
Haaveissani on tietysti, että pääsisin omaan kotiin, omaan petiin ja oman ihmiseni luo, mutta ymmärrän, että terveystilanteeni voi kodin löytämistä vaikeuttaa.
Minulla ei ole koskaan ollut kummia, mutta olen kuullut, että kummien avulla elämäni täällä tarhallakin voi olla siedettävää. Voi, toivon niin kummeja ja lupaan rakastaa omia kummejani koko pienellä sydämelläni. Lämmin lipaisu minulta sinulle, kummi.❣️