Olen Lokis, 11-vuotias rakastava ja rauhallinen poika Keturkojo Viltis -tarhalta. Olen sokea ja iäkäs, joten minun on vaikea löytää omaa kotia itselleni. Tarvitsisin kunnollisen lääkärintarkastuksen ja laadukasta ruokaa.
Päivitys 25.07.2025: Minä sain kodin Saksasta oltuani tarhalla tasan 900 päivää!!!! Olen niin kiitollinen että minä, vanha ja sokea seniori, saan nyt elää viimeiset vuoteni omassa kodissa. Kiitos tarhalle ja teille kaikille jotka jaksoitte uskoa minuun <3
Päivitys 01.05.2025
Keväällä 2025 terveystilanteeni on parantunut huomattavasti! Eläinlääkäri määräsi minulle hoidoksi steroideja (Prednisolone), ja ne auttoivat joulukuussa alkaneisiin oireisiini, kuten ripuliin ja painon putoamiseen. Nyt olen iloinen ja jaksan touhuta normaalisti. Eläinlääkäri antoi luvan vähitellen vähentää lääkitystä, ja vointiani seurataan. ❤
Päivitys 1.1.2025
Joulukuussa pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan kissatarhalla! Vaikka olen tottunut ulkoilemaan vapaaehtoisten kanssa, nyt sain tutkia jotain aivan uutta – tilan, jossa oli paljon kissoja. Aluksi törmäilin seiniin ja huonekaluihin, mutta opin nopeasti hahmottamaan ympäristöä ja liikuin pian itsevarmasti. Tutustuin varovaisesti kissoihin ja löysin paljon hauskaa tekemistä – kiipesin hiekkalaatikoihin, ryömin häkkien alle ja pureskelin kissanminttuleluja.
Minulla on kuitenkin myös huolestuttavia uutisia: painoni on laskenut hyvästä ruokahalustani huolimatta, ja hoitajani epäilevät terveysongelmia. Tilannettani seurataan tarkasti ja hoitajat pitävät minusta hyvää huolta. ❤
Hei, olen Lokis ja olen kiitollinen siitä, että sain huomiosi ja tulit tänne tutustumaan tarinaani. ❤
Minut löydettiin yli vuosi sitten 2023 synkkänä talvipäivänä pienestä Nemunaitis-kylästä. Olin aivan yksin sokeana ja eksyneenä vaeltamassa. Kukaan ei tiedä menneisyydestäni, mutta selvää on, että ruusuilla tanssimista elämäni ei ole ollut. Varmuudella voi sanoa vain, että se on ollut rankkaa. Kaikesta huolimatta koen silti elämäniloa ja rakkautta ihmisiä kohtaan. Ihmisten rapsutukset, lenkkeily ja luonnossa liikkuminen ovat parasta mitä tiedän. Minua ei ensinäkemältä välttämättä heti uskoisi sokeaksi, niin hienosti ja varman oloisesti lenkillä liikun.
Minusta on sanottu, että olen todella kiltti ja kaikkien ihmisten kanssa toimeen tuleva koira. Omasta kodista haaveilen päivittäin, mutta sen löytyminen kaltaiselleni sokealle ja iäkkäälle koiralle on harvinaista. Vaikka minulla vetreän 11-vuoden iässäni olisi vielä paljon iloa ja rakkautta antaa. Ja vaikka sokeaksi koiraksi pärjäänkin todella hyvin. Mahdotonta se toki ei kuitenkaan ole ja jaksan uskoa huomisen mahdollisuuksiin!
Iäkkäänä ja pitkäaikaisena tarhan asukkaana tarvitsisin lääkärintarkastuksen sekä laadukasta ruokaa. Tarhalla on aina akuutteja autettavia ja kaltaiseni reippaasti eteenpäin taapertaja kaipaisi omaa tukijaa rinnalle. Lupaan odottaa kärsivällisesti uutta ystävää tai jopa vielä omaa omaa kotia.