Olen Nero, noin 10-vuotias kiltti ja rakastava poika. Olen sokea ja iäkäs, joten minun on vaikea löytää omaa kotia itselleni. Pääsin helmikuussa 2025 kotihoitoon Suomeen. Tarvitsen kummeja tukemaan minua eläinlääkärintarkastuksissa ja muissa kotihoidon kuluissa.
Kummikoiruuteni loppui, kun sain oman kodin Suomesta 22.3.2025. Kiitos kaikille kummeilleni, jotka mahdollistivat hyvät oloni tarhalla, kotihoitoon matkustamisen ja silmälääkäritarkastuksen Suomessa. <3
Päivitys 09.03.2025
Saavuin helmikuussa kotihoitoon Helsinkiin, jossa on mennyt erinomaisesti. Olen sopeutunut hyvin, pärjännyt kotihoidon kahden muun tyttökoiran kanssa ja oppinut jopa kävelemään jo portaita itsenäisesti! Minusta ei huomaisi, että olen sokea, sillä niin reipas olen. Vierailin HESYn löytöeläinpäivillä tapaamassa ihmisiä kotihoitajani kanssa ja hurmasin kaikki (vastineeksi sain paljon rapsutuksia ja herkkuja!). Käyn pian silmätarkastuksessa, jonka kustannuksessa kummini auttavat. <3
Päivitys 09.02.2025
Minulle kuuluu hyvää! Olin muutaman viikon hoidossa tarhan työntekijän kotona, missä pääsin kylpyyn ja totuttelin kotioloihin. Sokeana koirana tämä on ollut erityisen jännittävää, mutta olen ollut reipas ja rohkea poika. Yllätyksekseni tulin myös hyvin toimeen muiden hoitopaikkani eläinten kanssa ja jopa jaoin pedin kissojen ja koirien kanssa. Parasta on kuitenkin se, että matkustin 8. helmikuuta Suomeen kotihoitoon! Täällä minua odottaa totuttelu kotielämään ja eikä minun ikinä enää tarvitse elää ulkona koirankopissa niin kuin tarhalla! Ehkä löydän täältä kotihoidosta käsin myös vielä ihan ikioman kodin ja perheenkin, joka haluaisi adoptoida juuri minut. ❤
Hei, olen Nero ja olen iloinen, että sain huomiosi ja kiinnostuit tutustumaan minuun. ❤
Minut löydettiin noin vuosi sitten tien varrelta kaupungin ulkopuolelta. Olin hyvin heikko ja köysi roikkui edelleen kaulassani. Siitä löytäjäni pystyi päättelemään, että olin elänyt elämäni kahlehdittuna vähäisen ruoan kanssa ilman vähäisintäkään huolenpitoa saati rakkautta.
Onnekseni pääsin turvaan tänne Utenaksen tarhalle. Nyt olen kuitenkin odottanut omaa, uutta kotiani jo yli vuoden. Enkä enää nuorru tästä. Mahdollisuudet oman kodin etsimiseen heikentyvät odotellessa ja ajan kuluessa eteenpäin, eikä meidän sokeiden koirien ole helppo löytää kotia, koska olemme erityisiä koiria ja tarvitsemme erityisen kodin.
Vaikka olen sokea, pärjään sokeaksi koiraksi oikein hyvin, kävelen reippaasti lenkeillä, rakastan pehmoleluja, ihmisiä ja halauksia. Aktiiviseksi, leikkisäksi ja söpöksi minua on kuvailtu. Seniori-ikäni ja se tosiasia, että minun vaikea löytää omaa kotia, saivat sen aikaan, että pääsin kummikoira-ohjelmaan etsimään itselleni kummeja, jotka haluaisivat auttaa minua pääsemään lääkärintarkastukseen sekä auttamaan minua saamaan laadukasta ruokaa, jota minun ikäiseni tarvitsisi. Ja ehkä joku jopa tämän lisähuomion avulla huomaisi minut paremmin ja tulevaisuus kuitenkin toisi mukanaan minulle sen haaveilevani oman kodin. Mutta niin kauan, kun joudun täällä tarhalla odottamaan ja haaveilemaan omasta kodista, arvostaisin ja olisin kiitollinen, jos sinulla heräsi halua auttaa minua. Kaikki apu lämmittäisi sydäntäni oikein paljon.