Olen Aiva, suloinen pieni ilopilleri. Asuin 7 vuotta pihalla hihnan päässä, vain koirankoppi suojanani. Kaikesta huolimatta olen säilyttänyt iloisuuteni ja rakkauteni elämää kohtaan. Suurin haaveeni tällä hetkellä olisi löytää uusi koti, jossa voisin viettää loppuelämäni uuden perheeni kanssa.
Tulen hyvin toimeen sekä ihmisten että muiden koirien kanssa. Saat minusta luottokaverin ja jokaisen päivän piristäjän. Olisiko sinulla tarjota minulle koti?
Terkkuja kotihoidosta
Hei taas!
Olen nyt pian asustellut täällä kotihoidossa kuukauden ajan ja olen alkanut tottumaan kotielämään kerrassaan mainiosti.
Olen ennättänyt hurmaamaan kotihoitajani ja hänen lähipiirinsä aivan täysin loputtomalla läheisyyden kaipuullani, iloisuudellani ja tietenkin sydämet sulattavalla suloisuudellani. Sijaismammani mukaan luonteeni on yksi kultaisimmista, mitä hän on koskaan tavannut: Kiltteyteni, rauhallisuuteni ja vilpitön ihmisrakkauteni ovat vertaansa vailla.
Olen hienosti ollut sisäsiisti käytännössä heti kotihoitoon saapumisen jälkeen ja olenkin jo päässyt hyvin kiinni perheen arkirutiineihin. Ruoka ja vesi ovat maittaneet alusta asti ongelmitta ja kaikenlaiset herkut aina kurkusta koiranmakkaraan ovat ihan parhaita!
Kotihoitajani mukaan olen myös kerrassaan esimerkillinen hihnassa kävelijä: En hötkyile turhia tai muutenkaan kisko eteen taikka taakse. Hienosta hihnakäytöksestä huolimatta ei lenkkeilymme kuluvan kuukauden aikana ole kuitenkaan ollut täysin mutkatonta, sillä yhtenä aamuna viipotan menemään oikein energisesti ja iloisesti, mutta puolestaan seuraavana aamuna saatan pistää jarrut jo ovella viestiäkseni, etten todellakaan ole lähdössä ulos. Sijaisäitini on pyrkinyt selvittelemään ailahtelevaa liikkumishaluani usein keinoin, ja muutamia vastauksia ollaankin jo löydetty niin vaihtelevaan lenkkeilysäähän kuin myös minun oikeanlaiseen pukemiseen liittyen (en tykkää palella ulkona viimaisella säällä).
Asustelen täällä hoitopaikassa kerrostalossa, ja olen sopeutunut rakennuksen ajottain hieman epäilyttäviinkin ääniin ihan mahdottoman hienosti. Sijaismammani arvioikin, etten ole erityisen ääni- tai haukkuherkkä, joten tulevan kotini asumismuodolla ei todennäköisesti tule olemaan minulle kovin suurta väliä.
Vaikka yleisesti olen kotihoitajani mukaan todella mutkaton ja niin sanottu valmis kotikoira, etsitään minulle silti melko tarkasti tiettyihin toiveisiin istuvaa kotia. Ensiksi, minulle etsitään kotia, jossa minun tarvitsisi olla yksin mahdollisimman vähän ja vain lyhyitä ajanjaksoja kerrallaan. Olen niin ihmisrakas koira, etten voisi olla onnellinen kodissa, jossa joutuisin päivittäin viettämään 8-9h yksinäni.
Toiseksi, minulle etsitään ensisijassa 1-2 hengen aikuiskotia, jossa ei vakituisesti asuisi lapsia. Olen kotihoitopaikassani kokenut muutamia ihan onnistuneita ja positiivisia kohtaamisia pikkuihmisten kanssa, mutta pienten taapertajien äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet epäilyttävät minua sen verran paljon, että aikuiskoti olisi minulle varmasti optimaalisin vaihtoehto. Voisin esimerkiksi erinomaisesti sopia jonkun kivan, kenties jo eläkkeellä olevan vanhemman naisen tai miehen kumppaniksi, parhaaksi ystäväksi.
Kolmanneksi, minulle etsitään ensisijaisesti kotia, jossa saisin olla koko perheen ainoa silmäterä ja nauttia yksin kaikesta jakamattomasta huomiosta. Huomioon otetaan kuitenkin myös perheet, joissa olisi jo toinen koirakaveri odottamassa, sillä olen niin tarhalla kuin kotihoidossa tullut hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Tulevassa kodissani ei sen sijaan sovi missään nimessä olla kissoja, sillä en oikein osaa lopettaa niiden jahtaamista hyvän sään aikana.
Minulle onnellinen elämä rakentuu säännöllisen rauhallisesta arjesta, pitkistä päiväunista ihmisen kainalossa, rauhallisista metsälenkeistä, keittiössä leijailevien ruoanlaiton tuoksujen haistelusta ja loputtomista rapsuttelu- ja halihetkistä.
Olisiko sinulla tarjota minulle koti, jossa voisimme nauttia näistä kaikista pienistä suurista arjen iloista yhdessä?
P.S. Lupasin vielä välittää tähän loppuun sijaismammani terveiset: ”Aiva on kerrassaan ainutlaatuisen upea koira, kuka varmasti tekisi onnelliseksi yhden jos toisenkin koirien ystävän. Pyydän kuitenkin jokaista Aivan adoptoimista harkitsevaa miettimään seuraavaa ennen adoptiohakemuksen lähettämistä: Ihminen on Aivalle kaikki kaikessa. Olisihan siis Aivakin sinulle?”♥