Pet Rescue Finlandin autonkuljettaja on jo vuoden verran kertonut näille suomalaisille tädeille, että hänen kotikylässään Kedaineksessa on myös valtavasti hylättyjä koiria. Tädit vaan ei ikinä ole ehtinyt lähteä Kedaineen asti tutkimaan tilannetta ja tarkistamaan tarhoja ja etsimään hyviä eläinlääkäreitä. Niinpä kuski kyllästyi odottamaan ja päätti lähettää minut Vilnaan yhtenä esimerkkinä. Minut siis napattiin pellolta kesken ruuankerjäysretkeäni ja tuotiin Vilnaan tarhalle silleen, että ”terveisiä Suomeen!”.
Tarhalla ei ollut yhtään tilaa ja minut laitettiin kissanhäkkiin. Onneksi yksi suomalainen täti sitten viipotti paikalle ja vei minut kotihoitoon. Täti oli vähän hermostunut, että tällainen lahja muka, mutta tädin sydän heltyi, kun katsoi minun silmiä. Olin tosi peloissani ja kun minua silitettiin, niin menin ihan myyräksi maahan ja vinguin. Siksi perheen poika kutsui minua delfiiniksi.
Sitten Pet Rescue Finlandin vapaaehtoinen ihan Lontoosta asti antoi minulle nimen Alma. Onpas hyvä, kun messenger on keksitty, kaikki Pet Rescue Finlandin tädit Suomessa ja Englannissa pääsi tutustumaan minuun.
Nyt kun huomasin, että täällä minua ei kukaan lyö, niin olen parissa päivässä muuttunut aika iloiseksi ja itsevarmuus nousee koko ajan. En ole haukkunut ketään vieraita, heilutan vaan vimmatusti häntää ja menen ihan pieneksi. Muut koirat on kaikki minun ystäviä ja kissoja väistän kohteliaasti.