Matkani tarhakoiraksi alkoi siitä, kun kotikoiraelämäni päättyi. Syy, miksi minusta ja kaveristani Perestä haluttiin luopua, johtui yksinkertaisesti siitä syystä, ettei omistajamme jaksanut enää huolehtia meistä.
Vaikka olemme kotitaustaisia koiria, on koti suhteellinen käsite. Käsityksemme kodista on todennäköisesti kaukana siitä, millaiseen hoivaan ja huolenpitoon koirat siellä Suomessa ovat yleisesti ottaen tottuneet.
Minä ja kamuni Pere olemme persooniltamme kuin kaksi marjaa. Olemme pieniä ja toisinaan pippurisia. Tuttujen ihmisten kanssa emme tuittuile, vaan olemme mukavia, ystävällisiä ja rakastavia. Vieraat ihmiset saavat hienotunteisuutemme karisemaan ja hampaamme kalisemaan. Saatamme iskeä lahkeeseen kiinni kuin sika limppuun. Intohimoisena ruokaharrastajana lepyn kuitenkin herkkupaloista ja kaunat olen valmis kuittaamaan muutamasta kanapalasta, mieluiten koipireidestä tai kotletista.
No, vitsit sikseen. Olemme kummatkin aloittamassa tiemme kotikoiraksi ja voimme näykkiä pelosta. Tämän vuoksi etsimme paikkaamme, yhdessä tai erikseen, koirakokeneesta kodista, jossa ollaan valmiita rakentamaan luottamista ihmiseen ajalla ja kärsivällisyydellä. Me nimittäin emme kovin hyvin tunne ihmisiä ja kummatkin meistä tarvitsemme aikaa tottuaksemme uusiin ihmisiin. Tarhalla on kuitenkin ilmennyt, että luottamuksen synnyttyä olemme todella ihmiseen kiintyviä ja kommunikoivia koiria. Tuttuja hoitajiamme emme pure, katso vaikka videosta, kuinka hyvin annamme käsitellä itseämme.
Olemme asuneet maaseudun omassa rauhassa ja kaikki uudet pääjalkaset ovat meille lähtökohtaisesti epämäämääräisiä muukalaisia, kunnes toisin todistetaan. Ja tähän saattaa kulua aikaa.
Me kummatkin tulemme tarvitsemaan koirakokeneen kodin paikasta, jossa ei ole lapsia. Emme lähtökohtaisesti etsi yhteistä kotia, mutta meillä ei ole mitään sitä vastaan, että yhteinen taipaleemme jatkuisi. Kumpikin meistä hyötyisi kovasti reippaan lajitoverin seurasta.
Nyt olen päässyt huonosta kodista pois ja odotan uutta mahdollisuutta koiratarhalla, joka antaa toivoa kodittomalle, mutta joka samalla on kova paikka kotitaustaiselle koiralle. Etsin loppuelämän kotia paikasta, jossa on ymmärrystä kaltaisestani arasta koirasta. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.