4.11.2022

Olen ihan pienenpieni, suloinen, elinvoimainen ja mukavuudenhaluinen mummokoira valmiina sulostuttamaan elämääsi. Mitä sitä kainostelemaan! Adoptoisitko minut? ♥

Omistajani kuoli, eikä kukaan halunnut ottaa minua hoiteisiinsa. Niinpä minä, entinen kotikoira päädyin koiratarhalle kymmenien ja kymmenien kotia etsivien joukkoon. Se oli lannistavaa! Kaltaiselleni pienelle ja iäkkäälle paikka on aika toivoton ja pelottava. Onni kääntyi, kun eräs viisas ja koirakokenut yhdistyksen jäsen huomasi ahdinkoni ja niinpä pääsin hänen luokseen Suomeen kodinetsijäksi. Ilman häntä olisin varmasti vieläkin tarhalla.

Kun pääsin sijaiskotiin, nukuin ensimmäisen viikon sellaisessa ihanassa pörröpedissä, johon sulauduin niin, että minua siitä pedistä hädintuskin erotti. Niin väsynyt ja riutunut olin. Nyt olen saavuttanut painoa jo ruhtinaalliset 600g! Hiljalleen todellinen kuplivan iloinen luonteeni alkoi nostaa päätään.  

Sanalla sanoen olen pirteä otus, niin pirteä, että viilasin linssiin yhtä eläinlääkäriä, joka arvioi alun perin ikäni vuosia nuoremmaksi. Suomeen tullessani läpäisin terveystarkastuksen, mutta muutuin keski-ikäisestä daamista mummoksi! Noh, minua lohdutettiin sanomalla, että ikä on vain numero ja toisaalta meidän pelastettujen kanssa lähes aina arvio.  

Minulla todettiin B2 läppävika sydämessä olen jatkuvalla lääkityksellä. Tykkään lenkkeillä reippaasti ja koirapuistossa, jossa muuten minä hypin sylistä toiseen ja nautin myös sosiaalisesta koiranelämästä, liikun kuulemma paljon vilkkaammin kuin nämä muut hoitopaikan koirat.

Kotihoitajani mukaan olen todellinen kullanmuru, helppo ja huoleton hulda, jolle maistuu ruoka, seura, uni ja elämä. Paras koti olisi minulle sellainen seniorikoiria ymmärtävä loppuelämän koti ♥