20.1.2024

Terve, täällä Aperolis! Vaikka yritän näyttää rohkealta, iskee minulle sisu kurkkuun varsinkin uusien ihmisen kanssa. Joskus kyllä nuuhkin ja hipaisen nenällä ihmiskansalaista. Se on minulle jo iso juttu. Tämä tarhajuttu ei oikein sovi mulle, kenelle sopisi? Uskovat, että turvassa kotona uskaltautuisin ulos tästä ujosta kuorestani, mutta siihen tarvitsen oman ihmisen tukea. ❤️

Joo, olen se ujo tyyppi, joka vietti päivänsä miehen pihassa, ihan vaan olemassa ollen ilman sen suurempia kuriositeetteja. Mies tuli aina välillä antamaan meille ruokaa, mutta ei sen enempää. Eikä me oikein olla sen koommin ikinä tunteneet ihmisen rakkautta tai kosketusta. Elämä on ollut aika yksinkertaista eikä erityisen hyvää.

Kaikesta huolimatta olen onnistunut pitämään sisäisen draivini yllä. Jossain on pakko olla parempaa ja kivempaa. Mä olen oikeastaan aika kiva koira, jos saan itse sanoa. Olen hyvä toveri. Vaikka pulaa on ollut aina vähän kaikesta ja asiat ovat olleet vähän rempallaan, olen silti oppinut olemaan loistava lauman jäsen. Mä tykkään leikkiä muiden koirien kanssa, ihan sama onko uros vai naaras. Tulen siis hyvin toimeen muiden koirien kanssa,

Luulen, että voisin olla aika hyvä kotikoira. Tosin mielikuvitukseni ei taida riittää ihan sinne asti, sillä en ole koskaan saanut olla sisällä asunnossa saatikka viettää kotikoiran elämää. Ihmisen hyväksyntä, läsnäolo ja huolenpito ovat sellaisia asioita, joista kainosti voin vain haaveilla. ”Haihattelua” saattaisi joku kouliintunut kadun kasvatti tokaista, mutta meikäpoika ei ole menettänyt toivoaan päästä parempiin piireihin. Sellaisiin piireihin, joissa meillä koirilla on oma ääni, lämmin paikka ja oikeus saada käpertyä keräksi hyväksyvien katseiden alle. Ja saada niitä herkkuja!

Vaikka olen sopeutuvainen, alussa kanssani on varmasti haasteita luvassa. Ei tuhkimotarina olisikaan mitään ilman draamankaarta. Uuden omistajani on siis syytä varautua alussa nurkissa hipsuttelevaan, mutta yöllä salaa rellestävään ja riekkuvaan kotitonttuun, vaikka joulu meni jo. Rohkea koirakaveri voisi olla mainio kamu opettamaan, miten tää kotikoiran homma oikein menee, ettei homma lähde ihan lapasesta. Ja osaan mä kävellä kauniisti hihnassakin.

Täällä tarhalla homma ei oikein etene, enkä pääse rohkaistumaan ja murtautumaan ulos tästä ujosta kuorestani. Eli varsinaista läpimurtoa vielä odotan, vaikka sisälläni sykkiikin pieni Rambo!

Arvaavat, että kotioloissa voisin rohkaistua aika hyvin, mutta rokkikukkoa minusta ei silti saa. Minulle voisi olla paras sellainen koti, missä ei oo ihan pikkulapsia, koska mä en oo ilkeä, mutta pelkään vähän. En siis näytä aggressiota, oon vaan tosi peloissani.

Tarvitsen vaan aikaa luottaa uusiin ihmisiin, paikkoihin ja juttuihin. Toivottavasti joku päivä mä löydän sen oman ikioman kodin. ❤️

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.