Ei ole muuten yhtään minun omistajani pyyntö, että olen näillä sivuilla kodinvaihtajana. Tuo hoitotäti ehdotti, että voisiko minulle etsiä uutta kotia. Katsos, minulla on ihana omistaja jo viiden vuoden ajan. Hän pelasti minut aika kauheista oloista maaseudulta. Olin pahoinpidelty ketjukoira. Olin rescuekoira, nyt olen kodinvaihtaja.
Omistajani ja minä, olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä. Koirankouluttajia, eläinlääkäreitä, taas kerran koirankouluttajia. Minusta on tullut ihan hieno koira, olisit nähnyt millainen stressipakkaus olin silloin yhteisen elämämme alussa! Purin kaikki ihmiset ensi kättelyssä.
Tulen usein tänne hoitotädin pihalle leikkimään muiden koirien kanssa. Katsos, minä olen niin paha remmirähjä, että omistajani luuli, että inhoan muita koiria. En minä inhoa, pelkään vaan. Kun saan olla täällä pihalla vapaana kaikkien kahdeksan koiran kanssa, minä pärjään mainiosti. Väistän riitoja, katselen, opin. Minun on opittava olemaan koira, elinhän yksin ketjun päässä pennusta lähtien siihen kun minut pelastettiin.
Tiedätkö sellaisia kaupunkilaislapsia, jotka on ihan stressissä kotiläksyistä, pianotunneista, aikaisista aamuherätyksistä, automatkoista harrastuksista toiseen? Sitten ne kaupunkilaislapset tulee isoäidin luokse maaseudulle kesälomalla. Parin viikon jälkeen niiden oma äiti ei tunnista niitä. Tukka sekaisin, naama likaisena, paljasjalkaisena. Syvää unta raikkaassa maalaisilmassa, juoksemista paljain jaloin nurmikolla, uimista ja taivaanrannan katselemista ilman kelloa, ilman aikatauluja. Stressaantunut kaupunkilaislapsi hymyilee.
Katsos, niin käy aina minulle kun tulen hoitotädin luokse pihalle leikkimään. Omistajani tuo minut pihalle puhtaan valkoisena, hieno punainen huivi kaulassa. Kaupunkilaiskoira. Haukun kovasti jo valmiiksi, pelkään. Kun omistajani hakee minua seuraavana päivänä, huivi on jossain pihan perällä mutaisena, turkkini on täynnä havuja ja hölköttelen rennosti muiden koirien joukossa. Rakastan tätä pihaa. Kaivan itselleni tähystyspaikan ja katselen puita. Nuuskin nurmikkoa. Tulen sisälle kerjäämään nameja.
Tiedätkö, kaksi viimeistä kertaa en ole halunnut lähteä pois täältä hoitopaikasta, kun omistajani hakee minua. Tulen hänen luokseen ihan riemuissani, olen kaivannut omistajaani, mutta sitten juoksen pihalle ja menen tähystyspaikalleni piiloon. Fiksuna koirana yritän kaikin tavoin sanoa omistajalleni, että hei, me kaksi, muutetaan tänne pihalle, yhdessä. Se ei kuulemma ole vaihtoehto ollenkaan.
Minä asun kerrostaloasunnossa kaupungissa ja se ei ole yhä, viiden vuoden jälkeenkään, oikea paikkani. Olen niin herkkä. Kerran näin taivaalla kuumailmapallon. Kuka koira katsoo ylös korkealle taivaalle? Ihan oikeasti. Sen kuumailmapallon jälkeen en halunnut mennä ulos ollenkaan kahteen viikkoon. Läheisessä puistossa kävelen valppaana ja stressaantuneena. Katselen ympärilleni ja haukun ihan kaikelle. Siis ihan kaikelle. Omistajani on käyttänyt namittamiseeni varmasti kolme rekka-autollista nameja näiden viiden vuoden aikana. Ei auta.
Pikkulapset ovat tosi pelottavia ja minua ja lapsia täytyy suojella toisiltamme. Muutamaa lasta on tullut nappaistua. Pelkään lapsia. Olen niin epävarma. Haluan niin paljon ihmisen rakkautta. Kun meille tulee vieraita, tulen itse luokse, kerjään rapsutuksia. Sitten vieras tekee jonkun pelottavan liikkeen ja joudun puolustautumaan ja nappaisemaan. Tutut ihmiset tietävät ja antavat minun olla rauhassa, vieraat ehtivät usein tehdä jotain tyhmää, kuten koskea minua liian rajusti ja tuttavallisesti. Minulla on rajani.
Hoitotätini mielestä minä voisin ihan hyvin muuttaa asumaan rauhallisemmalla paikalle, maaseudulle, omalle pihalle, omalle sohvalle, uusien koiraystävien joukkoon, taloon ilman lapsia ja ilman stressiä. Olen niin paljon rennompi ja onnellisempi omakotitalossa, rauhallisella pihalla. Haaste on se, että kotimaassani maaseutuasuminen tarkoittaa usein asumista kokonaan ulkona, koirankopissa tai aitauksessa. Se ei tietenkään sovi minulle. Siksi olen näillä sivuilla etsimässä onneani.
Olen herkkä, älykäs, rakastavainen. Juuri sellainen koira, johon vähänkään koiran psykologiasta kiinnostuneet, koirakokemusta omaavat ihmiset rakastuvat. En jätä ketään tapaamaani ihmistä kylmäksi. Olen persoonallisuus.
Jos minulle löytyisi uusi koti Suomesta, omistajani voisi puhua perheen kanssa, tutustua, kertoa minusta lisää. Katsotaan.