21.3.2022

Olen Atas, 2-vuotias jättiläinen.

Minulla oli ihana koti, mutta isäntäni kuoli ja jouduin koiratarhalle. Olin aluksi kovasti stressaantunut, mutta nyt olen oppinut luottamaan uusiin hoitajiini ja pidän kaikista ihmisistä kovasti. Olen ehdottomasti ihmisen paras ystävä ja todella komea poika. Etsin koko ajan kontaktia ja hyväksyntää ihmisestä. Kokoni ei edes haittaa, sillä olen todella rauhallinen enkä vedä remmissä yhtään.

Lisää uutisia

Minusta on tullut jo vähän iloisempi ja olen oppinut leikkimään. Nuo kivat tytöt Suomesta riehuivat kanssani ja en pelännyt heitä ollenkaan. Olen kovin iso ja yritin halailla heitä varovasti, minähän koko ajan etsin ihmisen hyväksyntää ja pelkään kovasti tekeväni jotain väärin. Minulle pitää puhua rohkaisevasti ja opin asioita yhdellä katseella. Istun häkissä kaikki päivät kärsivällisesti ja hiljaa. Olisi niin kiva päästä pois ja saada enemmän ihmisen huomiota

Juuri tämän takia nämä kivat suomalaiset tytöt valitsivat minut tarhalta, minä niin luotan ihmiseen ja aina, jos jotain tapahtuu, niin ihan ensiksi katson ihmiseen ja odota mitä tehdä. Eläinlääkärillä ja uusilla lenkkipoluilla oli kauhean pelottavaa ja jännää. Matkavalmistelut ovat alkaneet, olen kuulemma hieno koira, vaikka hampaat ovat vähän kuluneet koirankopin ketjun pureskelusta. Onneksi enää ei tarvitse olla ketjussa kiinni, kohta varmaan saan oman ihmisen ja voimme viettää paljon aikaa yhdessä!

Lisää uutisia

Nyt olisi sellainen tilanne, että olen etsimässä uutta kotia, jossa voisin viettää loppuelämäni yhdessä perheeni kanssa. Minulla on ollut aivan ihana elämä täällä Suomessa perheeni luona, mutta omistajallani on nykyisin niin paljon töitä, että olen aika paljon itsekseni. Juttelimme asiasta yhdessä vakavasti ja hän haluaa minulle paremman elämän, missä joku olisi enemmän kanssani ja voisimme yhdessä touhuilla mukavia asioita ja voisin jakaa rakkauttani mielin määrin. Olen ollut täällä Suomessa jo 2,5 vuotta ja rakastan perhe-elämää.

Olen sellainen lempeä nallekarhu sohvalle ja lenkille kaveriksi. Kiltti, rakastettava pusuttelija ja rakastan ihan kaikkia ehdoitta.

Tiedättehän, että koirat tykkää olla sylissä! No mun äiti sanoo, että pikkukoira tekee niin ja ymmättän sen hyvin. Siksi minäkin mielelläni änkeän syliin kerälle ja välillä ylösalaisinkin, kun tykkään niin kovin olla lähellä.
Miehiä minä hieman pelkään ja olen heidän kanssaan varauksellinen, mutta kuitenkin kiltti enkä yhtään aggressiivinen. Luottamus voitetaan kanssani kuitenkin suhteellisen nopeasti. Tykkään myös lapsista, koirista ja kissoista. En kuitenkaan ole ihan lapsiperheen koira, koska pidän enemmän rauhasta ja voin stressaantua paljosta jatkuvasta hälinästä ja olenhan toki aika isokin. Isompien lasten kanssa, jotka ns. osaavat jo käyttäytyä, voisin ehkä ihan asuakin.
Minulla on myös todella pitkä pinna! Koirapuistossakin oli kerran sellaisia Huskymiksejä ja ne haukku, komenteli ja dominoi. Tökki minua ja pyöri ympärillä, mutta annoin niiden kukkoilla enkä välittänyt.

Äitini sanoo, että olen sellainen ihana luttana, joka rakastaa kaikkia.

Kun tulin tänne uuteen kotiini olin alkuun sellainen remmirähjä, mutta en tee sitä enää. Pientä ininää ja ulinaa teen, jos vastaan tulee kivan oloisia kavereita ja haluaisin mennä tutustumaan. Hän sanoo myös, että auktoriteettisen omistajan kuitenkin tarvitsen, jotta en ihan rupea keksimään omia metkuja.
Olen kuitenkin kovin nöyrä ja kiltti, eikä minua saa komentaa kovin vihaisesti, koska voin pelästyä ja saatan vaikka pissiä alleni. En halua koskaan olla paha ja tehdä väärin.

Ollaan matkustettu omistjan kanssa paljon autossa, junassa ja bussissa. Eräskin junareissu jäi erityisesti mieleen. Mentiin Tampereelta Rovaniemelle n. 9 tunnin junamatka. Oltiin tietenkin lemmikkieläinvaunussa, jossa pikkukoirat oli sylissä tai häkissä ja isommat jalkatilassa lattialla. Enhän minä nyt lattialla viihdy ja kapusinkin äidin viereiselle penkille kerälle nukkumaan. Ihmiset naureskeli ohi kulkiessaan, että nukun kuin kissa pienellä kerällä.

Moni on kehunut äitilleni kuinka hyväluontoinen koira minä olen ja äiti on tietenkin samaa mieltä ja se tuntuu minusta hyvältä. Yhtä nöyrää ja kilttiä koiraa hän ei ole kuulemma ikinä tavannut.
Minun täytyy myös paljastaa, että moni kehuu ja kyllä myös hieman naureskelee minun korvia, kun ne on aika isot ja pystyssä kun olen valpas ja kuulolla. Olenkin saanut rodukseni Liettuan Lirppakorva.

Tykkään kovasti ulkoilusta ja alkuun menenkin kuin höyryjuna, mutta rauhoitun kun pahimmat höyryt on päässeet ulos. Olen tavannut myös hevosia ja poroja, mutta en ollut niistä moksiskaan. Riistavietti on minulla veressä ja oravat ja puput on jotain niin ihanaa.
Tottelen hyvin käskyjä ja toivonkin, että omistajani olisi se, jota voin seurata ja kuunnella.

Asun tällä hetkellä kotona kahden kissan kanssa ja toinen onkin mun ihan favorite kaveri.

Minulla on muuten jotkin superkynnet. Ne kasvavat todella kovaa vauhtia ja niitä on välillä joutunut ihan eläinlääkärillä lyhentämään nukutuksessa, jotta saadaan lyhyiksi ja ydin vetäytymään. Kynsiä täytyy siis tarkkailla.Mutta minä olen siis tällainen rakkautta pursuava energinen koira, joka osaa kuitenkin rauhoittua sisätiloissa. Sisällä ollessa tykkään makoilla. Rakastan noutaa keppiä ja jahdata palloa. Oma-aloitteisesti en kuitenkaan oikein osaa leikkiä, että siihen on vähän yllytettävä.