Täällä meidän pikkukaupungin tarhalla alkoi rampata omituista porukkaa. Hassua kieltä puhuvia ulkomaan tätejä, jotka ihastelivat meitä koiria ja kauhistelivat meidän koirankoppeja. Niillä on nyt kaikenlaisia suunnitelmia auttaa meitä maaseudun koiruuksia. Elämä täällä on rankkaa. Minut otettiin pois ihan hurjan pahasta perheestä kahden muun koiran kanssa. Tarhan porukka taas ihmettelee ja hämmästelee, miten näin ihania helliä nallekarhuja voi asua niin hurjien ihmisten kanssa. Koirat on upeita eläimiä. Aina valmiita aloittamaan suhteensa ihmiseen uudelleen ja alusta lähtien.
Tarhani on tosi kiva, vaikka olosuhteet näyttävät vaatimattomille. Tosi kiva siinä suhteessa, että täällä on rehellisia ja rakastavia ihmisiä töissä ja meillä on jopa oma eläinlääkäri täällä. Apua tarvitsevia koiria on aina enemmän kuin auttajia, joten ihan hurjasti tämä porukka ei ehdi koristella tätä tarhaa. Nuo ulkomaan tädit ymmärtävät sen hyvin ja haluavat auttaa.
Kevät on kohta tulossa ja silloin paikalliset heräävät adoptoimaan koiria. Näillä ulkomaan tädeillä olisi kyllä minun suhteen vähän erilainen suunnitelma, sellainen suunnitelma, että minä voisin matkustaa johonkin kaukaiseen maahan ja päästä asumaan ihmisten kanssa sisätiloihin ja pehmeälle sohvalle. Sellainen suunnitelma, että upeata turkkiani hoidettaisiin hyvin ja olisin oikea koristus ja ihmisen paras ystävä. Sitä odotellessa.