Jälleen yksi ketjukoira Liettuan maaseudulta… Loppuvatko nämä tarinat koskaan? Vapaaehtoiset tekevät hartiavoimin töitä, jotta minun kaltaiseni koirat saisivat paremman elämän. Liettuaan ollaan kovasti kaavailemassa lakia, joka kieltäisi koiran pitämisen ketjussa. Olen siis asunut koko pienen elämäni ketjussa pihan perällä täysin sopimattomissa olosuhteissa. Jos nyt silloin tällöin veteni on muistettu vaihtaa ja perunankuoria mahdollisesti tarjottu ruoaksi. En valittanut, koska ei minulla ollut tietoa paremmasta. En tiennyt, että jossain koirat ovat perheenjäseniä ja saavat elää yhteydessä omistajansa kanssa, rakastettuina ja huolehdittuina.
Minun onneni oli, että pääsin Sos Gyvunain tarhalle, ja vihdoinkin pääsin kokemaan millaista on kunnon huolenpito. Täällä saamme ruokaa joka päivä, ja saan asua sisällä! Ensimmäistä kertaa elämässäni mimulla on oma pehmeä peti. Olen osoittautunut siistiksi tytöksi, ja teen tarpeeni ulos. Meillä sisäkoirilla on näet pieni ulkotarha. Pääsemme myös vapaaehtoisten kanssa tarhan aidatulle alueelle hihnalenkille.
Olen aktiivinen, ystävällinen ja voimakas koira. Ulkonäöltäni muistutan jonkin verran sharpeita ja onkin mahdollista, että suonissani virtaa tämän rodun edustajan verta. En turhia stressaile edes vieraiden ihmisten läsnäollessa. Rakastan valtavasti pitkiä lenkkejä ja omistajani on varauduttava siihen, että liikuntaa tulee olemaan sopivasti elämässäni.
Koska olen elänyt ketjukoirana, en vielä osaa kulkea kiskomatta hihnassa ja voimakas kun olen omistajani on hyvä tiedostaa, että tätä taitoa olen vasta opettelemassa. En ole reaktiivinen muita koiria kohtaan, mutta haluaisin kovasti mennä morjenstamaan ja leikkimään kohtaamieni toverien kanssa.
Olisiko sinun luonasi tilaa yhden höpsöttelijän verran? ♥
