Perhe on tosi eläinrakas. Eläimiä on joka puolella. Yksi puuhun sidottuna, toisella jonkinlainen koirankoppi ketjun päässä. Kissoja kulkee ympäriinsä, jotkut terveemmän näköisiä, toiset ei. Hienon näköinen husky vähän kauempana pellon laidalla sidottuna. Sellainen torilta ostettu. Perheen tyttö halusi sellaisen ja koira eli ensin yksin ketjussa ilman koppia, kunnes pihalla vieraileva eläinsuojeluyhdistys toi koiralle suojan. Pari pentua, jotka juoksevat pikavauhtia pellon ihan perille asti, kun vieraita tulee näkyviin. Eihän niiden pentujen kanssa mitään tehdä. Joskus joku pentu jää ikuiselle tielleen pellon laitaan. Vimmaisesti haukkuva pieni koira ketjun päässä pellon laidalla. ”Se on vihainen”, todetaan vain. Eläimet syövät harmaata puuroa paitsi, kun eläinsuojeluihmiset tulevat paikalle ja tuovat oikeata koiranruokaa.
Perheessä on paljon lapsia ja vanhemmat. Kaivosta haetaan vesi ja pesutupa on pihan toisella puolella. Kaikkien pääsääntöinen työ on istuskella. Vaatteet on kasaantuneet pienen tuvan lattian nurkkiin. Kun istuskellaan raittiina, kaikki on hyvin. Kun yksinäisinä iltoina ja huonolla ilmalla alkoholi tulee kuvioihin, on vähän surullisempaa. Lapset käyvät koulua, tytöt ainakin siihen asti, kunnes tulevat vahingossa raskaaksi ja tuvan lapsimäärä kasvaa lastenlapsilla. Eihän lapsilla siellä mitään hätää ole. Nettiyhteys toimii ja nuoriso saa haaveilla maailmasta ja mammonasta pieniin puhelimenruutuihin tuijottamalla. Ei ole oikein intoa tehdä mitään muuta.
Kun naapurin pihalle syntyy ylijäämäpentuja, perhe ottaa taas uuden eläimen pihan perälle. Tällaisia pihoja on paljon Liettuan maaseudulla. Tosi eläinrakkaita.
Entäs minä sitten? Rakastan lapsia ja muita koiria. Eläinsuojelijat eivät voineet jättää minua ketjun päähän. Yksi koira kerrallaan kohti parempaa elämää.