Olen yksi kolmesta nuorukaisesta, joka hylättiin sisaruksineen julmasti metsään vasta ollessamme pieniä pentuja. Onneksi meidät löydettiin ajoissa, mutta ei yhtään liian aikaisin. Kun meidät löydettiin, olimme aliravittuja, alipainoisia ja uupuneita. Historiastamme ei sen koommin ole tietoa.
Pääsimme jatkamaan selvitymistarinamme Penkta Kojan koiratarhan kotihoitajan luokse, sillä suuri ja meluinen koiratarha ei olisi ollut hyvä kasvualusta kaltaisillemme aktiivisille nuorikoille. Olemme viihtyneet kotihoidossa hyvin. Liettualaisen kotihoitajamme mukaan olemme luonteeltamme hyvin samanlaisia. Olemme nuorten koirien tapaan leikkisiä ja vilkkailta kavereita, jotka tarvitsevat nuorten koirien tavoin aktivointia, sosiaalistamista, tapa- ja siisteyskoulutusta. Teemme kaikki asiat yhdessä höyryten menemään.
Aikaisemmin Liettuan kotihoitopaikassamme oli vanhempi koiranarttu, josta me huligaanit otimme oppia. Matkimme häntä piirun tarkasti. Nyt me pöhkölaiset vaan otamme mittaa ja mallia toisiltamme. Onko se sitten hyvä asia, mene ja tiedä?! Meno on siis sen mukaista, kun kolmen paimenkoira-taustaisen nuorukaisen kanssa kuvitella saattaa.
Meidän onnemme saa jatkua edelleen, sillä saimme menolipun Suomeen kotihoitopaikkaan Mäntsälään. Olemme kuulleet, että Suomi on koirien luvattuun maa, jossa eläimiä kohdellaan yleisesti ottaen palon paremmin kuin Liettuassa. Pitääköhän se paikkansa?
Olemme olleet kaikkia tapaamiamme ihmisiä ja koiria kohtaan ystävällisiä. Olemme pitäneet myös lapsista, mutta huomaathan, että adoptiot lapsiperheisiin, jossa on pieniä lapsia tehdään aina tapauskohtaisesti. Ulkonäkömme viittaa johonkin paimenkoiraan, kuten saksanpaimenkoiraan. Lempihommiamme on jolkottelu, leikki, syöminen ja lepo. Tykkäämme myös matkata autossa.
Koska olemme turvautuneet toisiimme alusta saakka ja saaneet lohtua, toivoa ja oppeja elämään toisilta koirilta, olisi koti koirakaverilla hieno juttu. Jos olet harkinnut myös pariadoptiota, harkitsethan myös sitä?♥