Jossain maaseudulla koira sai vahinkopennut ja perhe sai jaettua lähes kaikki pennut ystävilleen ja tuttavilleen, ainoastaan minä jäin jäljelle. Minut annettiin jollekin ihmiselle, joka toi minut yhdelle tarhalle, josta minut tuotiin toiselle tarhalle. Pet Resce Finland -yhdistykselle on tosi tärkeätä steriloida kaikki vahinkopentujen äidit. Nyt vain minun äitiäni ja äitini ihmisperhettä on mahdoton jäljittää, kun olen kulkenut monien välikäsien kautta tänne. Enkä ole enää mikään ihan pentu, nuori koira kuitenkin.
Yleensä se menee näin: jos haluatte, että autetaan vahinkopentujen kotien etsimisessä, niin annattehan sen äitikoiran steriloitavaksi? Koska muuten tilanne ei vain muutu. Äitikoira synnyttää taas uudet vahinkopennut ja taas niitä jaetaan ympäriinsä ja viedään tarhoille ja etsitään koteja Suomesta asti. Ei näin voi jatkua.
Lähestyn ihmisiä matalana maan matosena ja kun minut huomataan ja saan lempeän sanan omakseni, niin rupean iloitsemaan ja hyppimään riemusta.
Olen ollut tarhalla jo toukokuusta 2020 lähtien, joten nyt minun olisi aika jo löytää oma koti.