21.3.2022

Olen kiltti, reipas, älykäs, leikkisä ja ihana tyttö.

Näin hassusti käy joskus. Aloitan tän jutun ihan alusta lähtien. Maaseudun ihmiset tuo koiraansa steriloitavaksi Pet Rescue Finlandin sterilointiprojektissa. Jos et tiedä siitä mitään, niin se on joku sellainen juttu, että kiltit suomalaiset ihmiset lahjoittaa rahaa siihen, että eläinsuojelujärjestö Liettuan maaseudulla valitsee köyhien perheiden tyttökoiria, jotka vaan synnyttää tarpeettomia pentuja vuodesta toiseen ja tuo meidät eläinlääkärille steriloitavaksi ja palauttaa sitten perheeseen.

Olin siis sellainen onnekas maaseudun tyttönen, joka pääsin sterilointiin. Nyt alkaa se hassu juttu. Joskus se perhe ei halua meitä enää takaisin. Ne sanoo vain, että jos teillä on siellä tarhalla tilaa, niin pitäkää se koira. Näin teki minun perhe. Kun eläinsuojelijat kuulee tällaista juttua omistajien suusta, niin ne yrittää löytää meille paikan tarhalta tai kotihoidosta mahdollisimman nopsaa. Ei kukaan rakastava koiranomistaja puhu silleen.

Pääsin kotihoitoon lokakuussa 2018 sellaisen isoäidin luokse, jossa asuivat Suomeen lähteneet Kurpitsapennut ja joiden äitikoira sai loppuelämän kodin isoäidin luota. Minulla menee siis ihan hyvin. Etsin omaa kotia ja ne rahat, joita kerättiin minun steriloimiseksi, säästyvät nyt jollekin toiselle äitikoiralle. Meitä riittää. Ikävä kyllä.