Olen suloinen, nöyrä, kaikkien kanssa toimeen tuleva mamman mussukkapoika. Pelkojahan minulla on vaikka kaikille jakaa. Pelkään uusia paikkoja, uusia ihmisiä ja tosi dominoivia koiria. En kuitenkaan ikinä ole näyttänyt mitään aggressiota enkä hermoillut. Olen vain hiljaa ja menen piiloon, jos vaikka toinen koira kovasti yrittää intoilla ja haastaa riitaa.
Yksi juttu mistä kuitenkin pidän tosi paljon, niin se on autossa matkailu. Avaa vain auton ovi, niin hyppään sinne ja käperryn ensimmäisen siellä istuvan ihmisen syliin ja istun ihan hiljaa koko matkan.
Kun tutustun ihmiseen, niin olen varsinainen halimestari ja sylivauva. Minua hellempää ja rakastavampaa koiraa ei olekaan. Kun minua tultiin katsomaan tarhalle, niin pihalla oli ainakin kolmekymmentä pientä lasta tulossa tutustumaan tarhan toimintaan ja ne kaikki silittivät minua. Olin ihan hiljaa ja nöyrästi. Olin siis vähän peloissani (kuka nyt ei olisi kun tuollainen lapsilauma hyökkää paijailemaan), mutta olin NIIN kiltti ja nöyrä ja annoin heidän silitellä minua niin kauan kuin halusivat.
Olen tosi fiksukin. Tulin itse tarhalle! Löysin tarhan aidan raosta kolosen ja livahdin sinne. Se oli heinäkuussa. Olin jo kyllästynyt olemaan yksin. Olin nimittäin varmaan ollut kauan kaduilla, kun olin niin HURJAN laiha ja heikossa kunnossa. Minua on syötetty ja syötettu ja olen vieläkin vähän liian laiha.
Minusta joku perhe saa ihanan, kauniin ja uskollisen ystävän.