5.4.2022

Minusta tulee vielä ihan hyvä koira.

Minun pihani oli sellainen tyypillinen liettualainen maalaispiha, jossa vanhemmalla naishenkilöllä oli vaikeuksia hallita elämäänsä ja koirat vain lisääntyivät pihalla. Minun pihaltani Suomeen on päässyt Ciunga (nykyisin Snifu) ja Sneilas (nykyisin Leo), minä aloitan vasta nyt kotini etsinnän.

Katsoppas, me kaikki sieltä pihalta ollaan vähän ujoja. Eihän meidän kanssa ole tehty ikinä mitään. Ollaan vain juostu pihalla. Erona on se, että Snifu ja Leo ei ikinä yrittänyt purra ketään tarhan ihmistä, minä yritin. Siksi minulle annettiin vähän enemmän aikaa ja yritettiin ymmärtää, minkälainen koira minusta oikein kuoriutuisi.

Olen edistynyt hurjasti. Minulla on jo ihan faneja tarhan porukassa, ihmisiä, joihin luotan ja joiden kanssa touhuan kaikkea kivaa. Puremiset ovat menneisyyttä.

Asuin Sneilaksen kanssa samassa häkissä ja kun Sneilas lähti Suomeen, minä selvästi masennuin. Olin kovasti kiintynyt häkkikaveriini. Sen vuoksi uudessa kodissani saisi ehdottomasti olla toinen koira, jonka kanssa voisin ystävystyä ja jolta saisin lisärohkeutta elämääni. Koirakokemusta tällaisista aroista ja epäluuloisista koirista, jotka saattavat nappaista koska pelkäävät.