Olen reipas senioriherra Bimka. Elämäni ei ole ollut varsinaista ruusuilla tanssimista, päinvastoin. Olen joutunut kokemaan maailman karun puolen. Minut löydettiin kesällä 2022 Kaunasin lähiöstä. Naapurit ilmoittivat, että koiraa pahoinpidellään. Jalkani oli potkittu aivan hajalle. Kiitos niille hyville ihmisille, jotka puuttuivat asiaan ja pelastivat luultavasti henkeni.
Viimeinen vuosi on ollut elämässäni varsinaista lottovoittoa toisensa jälkeen. Pääsin pois ketjusta enkä edes joutunut tarhalle, vaan minut vietiin koirahotelliin. Tarhan ihmiset eivät halunneet laittaa minua tarhalle pahan jalkani kanssa. Minua tutki ortopedi toisensa jälkeen ja kukaan ei oikein tiennyt, pitäisikö minun jalkani leikata uudelleen. Siksi vihdoin tulin Suomeen saamaan vastausta tähän jalkani arvoitukseen.
Bimkan kuulumisia Suomen matkalta
Tiedätkö, olin juuri automatkalla Suomessa! Pääsin ortopedille, joka tutki tuota pahaa jalkaani. Pelkkiä hyviä uutisia, vaikka se naapurin juoppo silloin aikoinaan potki takajalkani pieniksi säröiksi, niin tulen pärjäämään hyvin Librela-pistoksilla, lisäravinteilla ja liikunnalla, johon kuuluu myös uimista. Olen siis valmis etsimään omaa kotia.
Suomimatka oli ihana! Sain istuskella keskellä keittiötä ja laittaa naamani jääkaapin sisälle heti kun ovi aukesi. Olen hyvin ruualla motivoitavissa oleva koira. Minua vietiin paikasta toiseen. Olin moottoriveneessä, kaupungilla, autossa ja monien koirien kanssa kyläilemässä. Olen siis aika rento ja ihana luonteeltani. Todellinen timantti.
Koirahotellissa asuminen on ollut kuin armeija. Seitsemältä ylös, ulos ja pihalle. Sitten kuivamuonaa nenän eteen, aamunokoset, pikkulenkki, touhuamista, iltapala ja nukkumaan. Koirahotellin henkilökunta rakastaa minua, olen heidän hyväntuulinen onnenamulettinsa, mutta aikansa kaikkea, tarvitsisin oman rakkaan ihmisen tositarkoituksella. Ainoa moitittava asia minussa on, että tykkään merkkailla sohvannurkkia. Kaikki koirat tekevät niin koirahotellissa, joten voi siis olla, että omassa kodissa on vähemmän hajuja ja vähemmän houkutuksia. Koirahotellissa olen tottunut tulemaan yhteisiin tiloihin vaippojen kanssa, eikä se haittaa minua ollenkaan.
Onnetar suosi minua jälleen ja olen saanut matkalipun Suomeen kotihoitoon! Ihan vanhan herran mieltä lämmittää, kun minusta välitetään näin kovin. Tulen Suomeen 9.12 ja minua saa tulla sovitusti tapaamaan kotihoitopaikkaani Helsinkiin. Vaikka olen saanut enemmän kuin olisin ikinä osannut arvata toivon silti, että tarinani pysäyttäisi juuri sen oikean ihmisen ja löytäisin loppuelämän kotini. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.