Vaeltelin Kaunasin esikaupunkialueella nimeltä Aleksotas. Siitä tyttöjen mieleen tuli ihan ensimmäiset koirat, jotka lähtivät Suomeen täältä Penktan Kojan tarhalta, pari vuotta sitten. Yksi heistä sai nimensä tämän alueen mukaan, Aleksotas. Suomessa hän taitaa olla kotoisasti Aksu.
Kyllä paljon hyvääkin on tapahtunut tämän parin vuoden aikana, kun suomalaiset ja Pet Rescue Finland on auttanut Liettuan koiria. Kotimaiset adoptiot ovat lisääntyneet huimasti, vaikka yhäkin monelle koiraa haluavalle sanotaan ei. Koiraa ei anneta tarhalta lahjaksi, ulkokoiraksi, perheelle, joka ei hyväksy koiran sterilointia. Koiraa ei anneta ihmisille, jotka tulevat paikalle olutpullon kanssa.
Yleinen mielipide on kääntymässä koirien puoleen. Nyt ei enää joka täti luennoi näille eläinsuojelijoille, että ihmisiä pitäisi olla auttamassa, ei eläimiä. Eläinten kärsimys otetaan enemmän tosissaan.
Tietenkin on yhäkin ihan outoa ja ikävää, että minunlaiseni kultakimpale koira vaeltaa ympäri lähiöitä. Kun tulin tarhalle maaliskuussa 2020, olin ihan hirveässä kunnossa. Turkkini oli täynnä kirppuja ja punkkeja.