Sellaiset vanhukset maaseudulla ottivat minut kauan aikaa sitten kiinni, kun juoksentelin jossain. Sitten soittivat eläinsuojeluyhdistykselle, etteivät enää jaksa minua pitää. Sieltä tulivat ja alkoivat vain ottamaan kuvia minusta, että jos minulle löytyisi uusi koti. Pelästyivät kuitenkin kovasti, kun näkivät miten minä asuin.
Ihan yksin likaisessa betonikopissa. Olin pelästynyt. Ottivat minut saman tien mukaan autoon, vaikka kuulemma tarhalla ei olisi tilaa, eikä missään oikein ole väliaikaista kotia minulle. Mutta sanoivat, että ei minua sinne voi jättää. Nyt pitäisi aika pian löytyä uusi koti.
Lisää uutisia
Olen ollut tarhalla nyt jonkun aikaa ja kaikki on minulle hyvin uutta ja ihmeellistä.
Olen ehkä hieman stressaantunutkin, kun olen yhtäkkiä tullut ympäristöön, missä on paljon virikkeitä ja muita koiria, jotka kiinnostavat minua kovasti, eikä vain oma yksinäinen betonikoppini.
Olen todella energinen ja haluan koko ajan ihmisen huomiota ja jos pitää valita syöminen tai ihmisen luokse tuleminen, niin valitsen aina ihmisen. Ihan kuin en saisi tarpeekseni ihmisten huomiosta, nyt kun olen päässyt pois betonikopistani.
Minulla ei ole aggressioita, eikä ilmennyt pelkotiloja ainakaan vielä. Toisten koirien kanssa en oikein tiedä miten tulisi olla. Minusta tuntuu, että heidän kanssa pitää haastaa riitaa ja olla ilkeä, mutta he eivät vastaa siihen? En oikein ymmärrä. Näen, että monet heistä leikkivät keskenään, mutta minä en oikein osaa. Haluaisin kyllä päästä myös mukaan, mutta jonkun pitäisi minulle näyttää, miten se homma toimii.
Tarhalla sanovat, että minusta tulee ihana kotikoira, eikä minussa ole mitään pahaa. Tarvitsen vain aikaa, opastusta ja kärsivällisyyttä. Sanovat, että olen hyvin terrierimäinen luonteeltani, eli pehmeä, mutta samalla tulinen. Ovat sanoneet, että minulle paras perhe olisi, jos saisin ainakin alkuun olla ainoa koira ja sitten pikkuhiljaa tutustua uusiin kavereihin, jotta oppisin mitä on leikkiä muiden kanssa.
Uusin juttuni täällä tarhalla on, että kerään omaan koppiini kaikki lelut ja ruokakupit ja leikin niillä itsekseni kopissani.
Lisää uutisia
Olen ollut jo niin kauan tarhalla, että minut tuotiin viikoksi kotihoitoon, jotta minuun voitaisiin tutustua paremmin. Olen ihan hurjan ihmisrakas, minulle voi tehdä mitä vaan, eläinlääkärit kehui, rakastan leikkimistä ja varsinkin vinkuleluja. Kaupungilla kävely oli hurjan stressaavaa, olenhan asunut koko elämäni maaseudulla, mutta koska olen niin terrierimäisen rohkea, niin käyttäydyin tosi hyvin ja minusta tuli hieno kaupunkilaiskoira. Rakastan autolla ajelua ja yleensäkin ihan kaikkea touhuilua ihmisten kanssa.
Kissoja inhoan yli kaiken – siksi en voinut jäädä kotihoitopaikkaan pitkäksi aikaa. Muiden koirien kanssa olen koko ajan vähän varuillani ja häkin tai oven takaa ärisen kovastikin. Kun sitten rauhassa pääsen tutustumaan muihin koiriin ilman stressiä, niin yhteisolo sujuu ihan mukavasti. Omaa paikkaa vartioin, ärisen kovasti, kun vieraat ihmiset tulevat yllättäen taloon sisälle. Haluan jahdata kaikkea liikkuvaa, autoja, palloja, ihan mitä vain. Olen siis superterrieri ja tarvitsen terrieri-ihmisen uudeksi omistajakseni. Sellaisen ihmisen, joka ymmärtää nopeuttani ja ärhäkkyyttäni ja arvostaa aktiivisuuttani ja rajatonta rakkauttani omille ihmisille. Kotihoidon jälkeen olen takaisin tarhalla, joten olisi niin kiva löytää oma koti mahdollisimman pian.