Tiedättekö, että minusta ihan kirjoitettiin liettualaisissa sanomalehdissä. Sosiaalinen mediakin ihan kiehui minun takia. Tiedätkö miksi? Arvaa, sen takia sain nimeni Skrydis eli suomeksi “lento”. Se on ehkä vähän mustaa huumoria. Minun hullu omistaja nimittäin päätti yhtenä päivänä heittää minut alas parvekkeelta. Se oli hurja lento se. Arvaa sattuiko, kun osuin maahan? Jalkani on vieläkin kipeä ja onnun sitä. Ei siinä kaikki. Naapurit kutsuivat poliisit paikalle ja kaikenlaisia virastojen ihmisiä ja ne viranomaiset yhdessä päättivät, että en ollut eläinrääkkäystapaus ja minua hoitaneen tarhan pitäisi palauttaa minut takaisin omistajilleni.
Tarhan ihmiset olivat hakeneet minut heti pois, kun kuulivat tilanteesta ja maksaneet kaikki eläinlääkärilaskuni. Omistajani eivät olleet kertaakaan edes soittaneet minusta. Tämä oli ihmisten mielestä tosi epäreilua. Suurin osa päivälehtiä lukeneista ihmisistä ei yhtään ymmärtänyt, miksi viranomaiset eivät ikinä suojele eläimiä. Ne aina suojelevat ihmisten “omaisuutta”. Koira on jonkun omaisuus ja se joku voi tehdä koiralle mitä haluaa. Se on ihan väärin. Ennen kuin tällainen vääryys loppuu, niin tarhat taistelevat kaikin mahdollisin keinoin meidän eläinten puolesta.
Kun omistajani vihdoin soittivat minusta tarhalle, niin tarhan henkilökunta sanoi kylmän rauhallisesti ison lihava valheen, nimittäin että minä olin juossut karkuun tarhalta. Omistajani eivät olleet yhtään surullisia, päinvastoin. He sanoivat, että “ai niin, ainahan se koira oli karkuteillä”. Niinpä jäin tarhalle asumaan ja alan etsiä omaa kotia.
Koska loukkaantunut jalkani hyötyisi niin paljon vesiterapiasta ja hieronnasta, jota kotimaassani Liettuassa ei ole ollenkaan tarjolla, niin aloin kysellä uutta kotia myös Suomesta. Omistajani saisivat tarkan kertomuksen vammastani ja voisivat hoitaa minua niin paljon kuin haluaisivat.