Saavuin vuoden alussa tarhalle, jolloin minun huomattiin odottavan pentuja. Koska odottavana äitinä tarhalla eläminen voi helposti käydä liian stressaavaksi, päätettiin minut melko pian siirtää kotihoitoon vapaaehtoisemme luokse, missä olen saanut elellä kaikessa rauhassa odotusaikani ja synnyttää pentuni. Nyt, kun kaikki pienokaiseni ovat kuitenkin jatkaneet elämäänsä omiin koteihinsa, on tullut kuulemma minunkin aikani alkaa etsiä omaa perhettäni.
Luonteeltani olen mitä ystävällisin, kiltein, iloisin ja ihmisrakkain neitokainen. Tulen hyvin toimeen myös kaiken ikäisten, kokoisten ja karvaisten nelijalkaisten kanssa. Kotihoitajani vannookin minun olevan lähes täydellinen koira, ellen jopa täydellinen, ja se jos mikä on paljon sanottu.
Upean luonteeni ansiosta kotihoitajani uskoo, että voisin sopia hyvin jopa ensimmäiseksi koiraksi. Tulevassa kodissani voisi olla odottamassa karvainen kaveri jos toinenkin, mutta tämä ei ole mitenkään pakollista, sillä viihtyisin varmasti hyvin myös perheen ainoana silmäteränä. Tilanteeni on sikäli onnellisen poikkeuksellinen, että olen kotihoidossa päässyt jo melkein vuoden päivät harjoittelemaan kunnon kotikoiran taitoja, ja harjoitukset ovatkin tuottaneet tulosta: osaan esimerkiksi jo kulkea hienosti hihnassa ilman turhaa poukkoulua tai vetämistä.
Ainut ja hartain toiveeni on, että seuraava koti johon astun olisi omani koko loppuelämäni. Kysymys kai vain kuuluu, että missä haaveilemani koti on. Tietäisitkö sinä kenties sen? ♥