Tulin tarhalle kesäkuussa 2020. Omistajani joutui sairaalaan ja hän oli tosi surullinen. Hän ihan itki, kun toi minut itse tarhalle. Omistajalleni piti tehdä leikkaus ja hän sanoi, että jos kaikki menee hyvin, niin hän tulee kuukauden kuluttua ja hakee minut kotiin.
Kuukauden kuluttua olin vielä tarhalla ja omistajani tosiaan soitti, mutta ilmoittaakseen tarhalle, että hän ei ota minua enää itselleen. Olisin valmis etsimään uutta kotia. Seuraavana päivänä omistajani soitti taas tarhalle. Hän sanoi, että ei yhäkään halua minua, mutta voisiko hän tulla tarhalle ja valita itselleen uuden, nuoremman koiran.
Että se niistä kyynelistä ja rakkaudesta ja koiranomistajan uskollisuudesta. Tarhan omistaja sanoi omistajalleni aika tiukasti, että tämä ei ole mikään vaihto-ohjelma ja koira ei ole mikään esine. Koiran uskollisuus on aidompaa kuin ihmisen. Olin aluksi ihan hämilläni tarhalla enkä osannut muuta kuin istua nurkassa. Olisipa omistajan ajatellut sitä, kun mietti minun vaihtamistani nuorempaan koiraan.
Sopisin mihin tahansa perheeseen.