4.3.2022

Minun perheeni saisi olla rauhallinen, hiljainen, rakastava. Ei mikään superurheilullinen, hössöttävä, juokseva ja kiirehtivä perhe.

Liettuassa on sellainen pieni kylä kuin Prienai. Kaksi ruokakauppaa, apteekki, pizzeria. Joki virtaa kaupungin läpi ja ympärillä on hienoja mäntymetsiä, ihan kuin Suomessa. Pieniä omakotitaloja. Jokaisen talon pihalla elävä ovikello, pikkuinen koira ketjussa kiinni koirankopissa. Eläinsuojelijat haaveilevat sellaisesta päivästä, jolloin he voisivat kulkea kaikkien talojen läpi ja irroittaa ketjumme.

Sellaiset päivät eivät ole vielä tulleet. Eläinsuojelijat ovat aina iloisia, jos joku näistä perheistä haluaa luopua koiristaan. Jos naapurit valittavat yksinäisen koiran haukkumista, koira saadaan pois omistajilta. Etusija tarhoilla on koirilla, jotka on oikeasti hylätty, nälkäisiä, sairaita. Ketjukotikoirat odottavat parempia päiviä.

Usein me myös karataan. Juostaan kylällä pikkuinen ketjunpätkä kaulasta roikkuen. Me karataan yksinäisyyttä, tylsyyttä. Juostaan jonnekin, jonkun hajun perään.

Minut löydettiin Prienain kaupungin kaduilta, eikä omistajiani ole löytynyt. Sain asua karanteeniajan perheessä, jossa oli lapsia. Siksi tiedämme, että uusi oma perheeni voisi olla lapsiperhe. Muuten olen enemmän rauhallinen koira, hieman nöyrä, hieman peloissani, vaikka utelias. Ennen kuin täytät kaavakkeeni, mieti tarkkaan millainen olet ihmisenä, perheenä, kansalaisena. Millaiset ovat arvosi? Sopiiko ujo pikkukoira perheeseesi niin kuin puuttuva palapelin palanen. Ujo koira, joka tarvitsee aikaa ja rakkautta ja onnistumisen hetkiä. Rauhallisia aikoja sohvalla, kävelylenkkejä, joissa ei olla menossa mihinkään. Katsellaan vain, ihmetellään.