Olen saanut oman kodin 09.2024 ♥
Kuulumisia kotihoidosta 6.8.2024
Brukne täällä moi! Olen asunut kotihoitopaikassani toukokuun lopusta asti ja olen oppinut tässä ajassa yhtä sun toista. Minua kutsutaan täällä nimellä Mini, sillä olen niin pikkiriikkinen! Mahtuisin varmasti taskuun, jos vaan uskaltaisin mennä sinne.
Olen lähtenyt opettelemaan kotikoiran elämää ihan nollapisteestä. Kaikki oli kammottavaa alussa. Aivan järkyttävää. Käytin hampaita ja laskin alleni pelosta. Ulkoilu hihnassa, käsitteleminen, oikeastaan kaikki, jossa minuun kosketaan on edelleen haastavaa ja opettelen sitä jatkuvasti kärsivällisten ja lempeiden ihmisten ohjaamana. Ulos lähteminen on minusta kuitenkin mielenkiintoista ja ilmaisen tunteitani kovaan ääneen kirkumalla. Syliin minut saa nostaa ulkona, jos tulee jännittävä paikka enkä uskalla edetä.
Olen taitava ja säyseä kanssaeläjä muiden koirien kanssa eikä meillä ole ollut mitään haasteita yhteiselossa. Olen oppinut esimerkiksi kerjäämään. Alussa nukuin yöni omassa pedissä, mutta nyt olen oppinut, että nukkumaan mennessä ihmisen tyyny on paras asia. Koskettaminen on kuitenkin niin jännittävää, että pyrin olemaan ihan hipihiljaa, etten herättäisi ihmisen huomiota siinä korvan vieressä maatessani. Olen sisäsiisti ja teen kaikki tarpeet jännittävään ulkomaailmaan.
Tarvitsen kokeneen ja kärsivällisen kodin, joka kunnioittaa koiran omaa tahtia matkalla kotikoiraksi. Aina edistyminen ei ole suoraviivaista ja takapakkejakin voi tulla ennen kuin oloni on turvallinen.
Tarhalla
Elämäni on alkanut hieman kummallisella tavalla. Synnyin ainoaksi pennuksi äidilleni vanhemmalle rouvalle, joka halusi ehdottomasti pitää minut. Mitään intressiä koiramaisen elämän ja turvallisen kasvun takaamiseksi ei ollut, vaan kasvoin aikuiseksi ilman rakkautta ja ihmisen hellää kosketusta. Käännyin varovaisesti pikkuhiljaa sisäänpäin, kun kasvulleni ei annettu mitään eväitä.
Eräänä päivänä tämä nainen toimitti minut Penkta Kojan tarhalle, sillä hän ei pystynyt elämään kanssani enää! Siis mitä? Hänen mukaansa olin villi ja minussa oli varmasti jotakin vialla, kun en anna käsitellä itseäni. Ihmekös tuo on, kun mitään tukea tällaiseen ei ole kodiltani herunut.
Ihmiset ovat välillä ihan hassuja. Ihan vastakohtaisella tavalla hassu olikin sitten Pet Rescue Finlandin vapaaehtoinen, joka lupasi kotinsa minulle. Pääsen siis matkustamaan Suomeen kotihoitoon ja opettelemaan, että miten näiden ihmisten kanssa on parasta luovia elämässä eteenpäin. Toisten koirien kanssa osaan olla taitavasti, mutta kaksijalkaiset ovat vielä aika uusi juttu.
Tarhalle saapuessani olin tavannut niin vähän ihmisiä, että heidän läsnäolonsa pelotti minua kovin. Erityisesti kosketus oli aivan kauhistuttavaa! Muutamassa kuukaudessa tarhalla olen päässyt pisteeseen, jossa heiluttelen häntää tervehtimään tuleville tarhan työntekijöille. Minuun saa jo koskea, mutta rohkelikoksi ei minua kyllä voi kutsua. Olen vielä kamalan ujo, mutta kotihoito tarjoaa minulle mahdollisuuden oppia koko ajan enemmän koiran elämästä!
Lähdemme tuota pikaa matkaan. Pitkä automatka on hieman jännittävä ajatus, mutta olen toiveikas siitä, että rapakon toisella puolella elämä alkaa hymyilemään. Kunhan tästä rohkaistun, minua saa tulla tapaamaan kotihoitopaikkaani. Mutta muistakaahan, tämä on sitten kokonaisen elämän mittainen juttu eikä yhden kesän hairahdus. Otathan yhteyttä vain tositarkoituksella. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
