Brukne

Minut tuotiin jostain maaseudulta tarhalle äitini kanssa. Äiti löysi kodin, minun kohtalo on olla täällä pitkään ja pitkään. Minun jalkani nimittäin ovat syntymästä asti epämuodostuneet. Minulla ei oikeastaan ole takajalkoja polvista alaspäin. Nyt, kun olen nuori koiruus, niin sitä ei oikein huomaa. Ei minun vammani haittaa kaikenlaisia leikkejä ja haleja ja suukotuksia. En sitten yhtään tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Voiko minun kanssa lenkkeillä normaalisti? Alkaako jalantynkiä sattua alfaltilla? Tosi vaikea sanoa. Siksi koti Suomessa olisi minulle lottovoitto. Joku voisi hoitaa minua kunnolla ja siellä olisi hyvä eläinlääkäreitä ja omistajia.