Minut haettiin kodistani, tai tarkemmin ottaen ladosta, johon minut oli alle metrin pituiseen ketjuun kytketty omien jätösteni keskelle puolustamaan sitä vähäistä, mitä oli vartioitavaa. Osoitin kuitenkin lojaalisuutta viimeiseen asti isäntäämme kohtaa, joka kuulemma oli minut pentuna varta vasten Puolasta asti hakenut. Rotukoira kun olen. Vaikka isäntämme oli saattanut meidät koirat todella pahaan jamaan, ei hän läpipaha ollut. Ennen kaikkea ymmärtämätön ja kyvytön meistä huolehtimaan. Sen verran hän meistä kuitenkin välitti, että ymmärsi antaa meidät pois.
Tarhan väki ei oikein tiennyt mitä ajatella isosta ja reviiriään puolustavasta laumanvartijakoirasta ensi kertaa kohdatessamme. Rehellisesti sanoen, en minäkään tiennyt mitä minun tulisi ihmisistä ajatella. Vaikka Podhalanski – rodulle tyypilliseen tapaan olen rauhallinen ja rakastava koira, on menneisyydessäni sattunut ikäviä asioita, jotka vaikuttavat siihen, että pelkään edelleen äkillisiä liikkeitä tai kovia ääniä. Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään, ettei kukaan halua enää satuttaa minua. Olenkin äärimmäisen kiltti, mutta herkkä jätti ♥
Vaikka olen edelleen reilusti alipainoinen koira (minun tulisi olla ainakin 15 kg painavampi), olen käynyt tässä lyhyessä ajassa läpi varsinaisen muodonmuutoksen. Katso vaikka kuvat ja videot alla. Kerrothan, jos kaipaat suuren, mutta myös suurta huolenpitoa kaipaavan halinallen kotiisi. Tässä minä nyt olisin, niin valmiina kotikoiraksi, kuin tässä vaiheessa vain voi olla.