Kotimaassani on yksi sitkeästi elossa oleva tapa hoitaa koiraa, eli päästää koira ulos päiväksi ulkoiluttamaan itseään. Tätä tapahtuu isoimmissakin kaupungeissa. Katukoiria kotimaassani ei enää ole, siis kodittomia ei-kenenkään koiria vaeltamassa kaduilla. Sellaiset ajat ovat ohi jo monia vuosia sitten. Silti isoimpienkin kaupunkien laidoilla näkee joskus koiria vapaina. Ulkopuolinen huolestunut ihminen alkaa kysellä koiran perään ja nopeasti naapurit sanovat, ”Älä huolestu, se on Jonas Jonaitiksen koira tuolta kadun perältä, kyllä se menee illaksi kotiin”.
Jos huolestunut ulkopuolinen sattuu olemaan eläintensuojelija, niin veri kiehahtaa ja hermot menee moisista selityksistä. Kuinka usein irrallaan juokseva koira jää auton alle? Kuinka hyvin tuollainen omistaja yleensäkin kykenee hoitamaan koiraansa? Onko rokotukset kunnossa, madotukset? Kynsien leikkaus? Turkin huolto? Haavojen hoito?
Usein koiran omistaja on vanhempi henkilö, jolla on juuret tiiviisti maaseudulla ja jonka mielestä koiran kuuluu olla vapaa. Koiran kuuluu syödä ruuantähteitä. Lisääntyä vapaasti. Kaikki nämä uskomukset kuuluvat samaan pakettiin sellaisen omistajan mielessä, joka aamuisin avaa oven ja päästää koiran vapaaksi vaeltamaan kaupungilla koko päiväksi.
Sellainen oli omistajani. Emme oikein tiedä koko tarinaa, eli miksi omistajani sitten eräänä päivänä päätti tuoda minut tarhalle. Ehkä naapurit valittivat. Ehkä tuo oven avaaminen ja sulkeminen alkoi tuntua liian rasittavalle koiranhoidolle.