Olen saanut oman kodin 12.2023 ♥
Saavuin talvella vuonna 2019 sisarusteni kanssa tänne yksityiseen koirasuojaan, kun meidät otettiin huostaan syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla ei ollut aavistustakaan, miten menetellä pienten koiravauvojen kanssa. Meitä suloisia pienokaisia oli yhteensä 5, ja pian jokainen meistä sai oman kodin. Valitettavasti ”kotilotossa” hävisin minä, niinkin epäonnisen tapahtuman kautta kun nuoren omistajani kuoleman.
Omistajani kuoltua kukaan ei halunnut ottaa minua hoitaakseen ja niinpä minut palautettiin tänne koiratarhalle tämän surullisen tapahtuman seurauksena. Uutta kotia ei kuitenkaan kuulunut, eikä kukaan enää näyttänyt kiinnostuneen minusta, sillä enhän ollut enää se suloinen pieni pentu (kuten kuvassa näkyy), vaan minusta oli kasvanut kuriton, mutta komea teinikoira. Taidan kärsiä ”mustan koiran syndroomasta”, siis sellaisesta, joka tekee minut ikään kuin näkymättömäksi ihmisten silmissä.
Luonteeni on kuulemma erittäin ystävällinen ja leikkisä. Uteliat ja valppaat silmäni kertovat, että haluan oppia ja tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Olen kuitenkin kuin paraskin Jukolan Jussi, joka pitäisi passittaa takaisin aapiskirjan ääreen, sillä on selvää, etten ole koskaan saanut mitään tapakoulutusta. Edellisessä kodissani sain kirmata pihalla vapaana ja näin olleen olen melko tolkuton hihnanjatke. Arvaavat kuitenkin täällä koiratarhalla, että taitavissa käsissä minusta peräkylän kasvatista, todellisesta vetopasuunasta, sukeutuu vielä salonkikelpoinen kotikoira. Tarvitsen selvästi (positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa) koulutusta ja mieluiten kokeen koirakaverin näyttämään vähän kotikoiran mallia. Tulen hyvin juttuun muiden koirien kanssa, mutta kissakotiin minua ei suositella.
Minulle ideaali koti olisi sellainen, jossa asuu aktiivisia ihmisiä ja jossa on aikaa ja halua sitoutua aktivoimiseeni ja koulutukseeni. Vastapalveluksena seuraan sinua vaikka maan ääriin. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
