Minun pienen elämäni aikana olen ollut ihmisille ihan tarpeeton potkittava ulkokoira. Onneksi pääsin turvaan kilttien ihmisten luokse, sisälle kotihoitoon.
Olen älykäs ja osaan jo istua ja antaa tassua. Vähän olen itsepäinen ja isoksi kasvaessani tarvitsen kunnon koulutuksen ja tekemistä, olenhan selvästi huskyn ja laikan sekoitus. Ei ihan helpoimpia koirarotuja, mutta uskollisia kyllä!
Täällä kotihoitopaikassa rakastan lapsia ja elän kissan kanssa. Se mokoma kissa raapaisi silmääni haavan ja minut vietiin erikoiseläinlääkärin luoksen 100 km:n päähän. Onneksi en ole sokea enkä ole katkera sille kissalle. Se on yhä ystäväni.