Päivitys tilanteeseeni 20.11.2022
Saavuin Suomeen omaan kotiin reilu vuosi sitten. Omistajani perhetilanne muuttui ja minussa ilmeni arvaamatonta käytöstä, joten nyt etsin uutta kotia kotihoidosta käsin.
Kävin ennen kotihoitoon siirtymistä eläinlääkärille ja minulle tehtiin oikein kunnon suun tutkimus. Minulla ilmenikin siellä paljon ongelmia ja minulta poistettiin useampi vaurioitunut hammas. Ilmeisesti kivut suussani ovat aiheuttaneet arvaamattoman käytöksen, koska sellaista ei ole kotihoidossa lainkaan ilmennyt. Tulen hyvin toimeen myös kotihoitajani omien koirien kanssa ja sen toisen kanssa ollaan ystävystytty oikein kunnolla ja tykätään tosi paljon leikkiä yhdessä. Myös ihmisvieraita on käynyt ja kaikkiin olen suhtautunut tosi kiltisti.
Olisiko sinulla tarjota minulle rakastava koti? Olisi kiva, jos uudessa kodissa minua odottaisi koirakaveri, mutta kaiken varalta on parempi, että pieniä lapsia siellä ei olisi.
Tarhalla ollessani
Minun tarinani on aika hyvä esimerkki siitä, miten me koirat päädytään tarhalle ja millainen työ täällä kotimaassani Liettuassa on vielä ihmisten opastamisessa paremmiksi koiranomistajiksi.
Minä olin karannut ketjustani ja lähtenyt hajujen perään kylille juoksemaan. Juoksenteleminen ei onnistu kovin pitkään täällä kotimaassani, aina joku kutsuu paikalle eläinsuojelijat. Näin pitkälle ollaan edistytty. Tulin tarhalle, ehdin asustella täällä muutaman päivän ja sitten omistajani olivat bonganneet ilmoituksen minusta ja tulivat tarhalle minua etsimään. Sääntöjen mukaan tarhan pitää ilmoittaa julkisesti kaikista löytämistään koirista ja odottaa 14 päivää omistajan ilmaantumista. Sen jälkeen tarha saa pitää koiran ja lähteä etsimään uutta kotia.
Omistajani kertoivat, että olin lasten lemmikkikoira ja asuin – yllätys, yllätys – ketjussa kiinni koirankopissa. Tuo yhtälö ei vain mitenkään ole ymmärrettävä normaalille koiraihmiselle. Miten voi rakastaa koiraansa ja koira on lapsen lemmikki ja samalla koira on siinä hirveässä parin metrin ketjussa 24/7 ja ihmiset käy siinä kerran päivässä koiraa moikkaamassa. Mitä se sellainen rakkaus koiraa kohtaan on?
Tarhan ihmiset puhuivat omistajieni kanssa pitkään. Miten noin pieni, suloinen koira voi asua ulkona yksin? Eikö olisi parempi jättää koira tarhalle ja näin koira voisi löytää OIKEAN kodin? Omistajani suostuivat ja lähtivät kotiin, minä jäin tarhalle. Väsytysvoitto, tarha vs. perhe 1 – 0.
Parin päivän kuluttua omistajani soittivat. Oli kuulemma tyhmää pitää sitä koirankoppia pihalla tyhjänä. Koira puuttui. He haluaisivat koiransa takaisin. Muuttivat mielensä. Onneksi tarhan porukat eivät muuttaneet mieltään. Kaikki asiakirjat oli allekirjoitettu, koira oli tarhan. Tarha vs. perhe 2 – 0.
Tulen toimeen muiden koirien kanssa ja riemuitsen ihmisen seurasta. Kun minua silittää, niin olen onnellinen, kunnes jossain kohtaa minua pelottaa ja vetäydyn. Olen vielä vähän epävarma tästä ihmisen kosketuksesta. Kellahdan selälleni ja nautin masurapsuista, sitten pelästyn ja juoksen pois.
Ulkonäkökin on tärkeä asia, eikö vain? Jos rakastat koiran harjaamista ja pesemistä, niin minusta saa mahtavan projektin. Minun turkistani tulee upea, kunhan siitä huolehditaan kunnolla.