Olen saanut oman kodin 08.2025 ♥
Minulla oli koti. Asuin koko elämäni pienessä asunnossa vanhan rouvan kanssa. Meillä oli oma rytmi: rauhallisia hetkiä, pieniä askelia eteisessä ja pitkiä katseita, jotka kertoivat enemmän kuin sanat. Hän oli minun oma ihminen, ainoa, jonka kanssa olin koskaan jakanut kodin. ♥ Mutta aika teki tehtävänsä. Rouvan oli yhä vaikeampi viedä minua ulos ja lopulta hän alkoi päästää minut yksin ulos lenkille. Minä en ollut koskaan eksynyt, olin iso poika ja osasin kotiin aina, mutta ihmiset alkoivat huolestua. Lokakuussa 2023 eläinsuojeluyhdistys tuli luokseni, laittoi minuun mikrosirun ja puhui rouvalle. He tarjosivat apua, sanoivat, että voisivat etsiä minulle uuden kodin, jos rouvalle olisi liian raskasta pitää minusta huolta.
Mutta rouva ei halunnut luopua minusta. ”Hän on minun ainoa ystäväni.” hän sanoi. Ja niin minä jäin. Lupaus paremmasta huolenpidosta pidettiin, en enää juossut kaduilla yksin. Vuosi kului. Sitten marraskuussa 2024 kaikki muuttui. Rouvan vointi heikkeni ja hänet vietiin hoitokotiin. Joku virallinen taho otti yhteyttä turvakotiin ja sanoi: nyt on aika, Čiamas täytyy hakea pois. En tiedä, onko rouva yhä elossa. En tiedä, muistammeko toisiamme yhtä kirkkaasti. Mutta turvakoti sanoi, että minun kotini oli rakkaudella rakennettu ja että nyt minun on saatava uusi, yhtä hyvä koti. He lupasivat pitää huolta, että en joudu minne tahansa, vaan sinne, missä sydämeni saa levätä.
Olen sisäsiisti. Pyydän nätisti ulos, kävelen hihnassa hienosti ja kuljen portaat kevyesti. Kaikki turvakodin vieraat saavat viedä minut ulos ja minä tervehdin heitä iloisesti, myös lapsia. Olen elänyt koko elämäni ilman muita lemmikkejä, mutta nyt asun turvakodissa narttukoiran kanssa. Rakastan kävellä hänen kanssaan, mutta joskus, jos joku silittää häntä, minä menen väliin. En haastaakseni riitaa, haluan vain vähän huomiota itsekin.
Meidät ruokitaan erikseen, koska minä joskus yritän ottaa hänen ruokansa. Se ei ole hyvä tapa, tiedän, mutta minä työskentelen sen kanssa. Minä olen kunnon poika, vaikka välillä olenkin vähän mustasukkainen. Yksi kerta jäi erityisesti mieleen: minä ja huonekaverini lähdimme lenkille eri suuntiin eri vapaaehtoisten kanssa. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kun tajusin, ettei hän tulekaan perässä… Minä pysähdyin. En halunnut jatkaa. Palasin siihen kohtaan, missä tiemme erosivat ja aloin haistella hänen jälkiään. Ja minä löysin hänet. En koskaan arvannut, että osaisin – mutta sydän johdatti. ♥
Toisiin koiriin suhtaudun rauhallisesti. Jos joku haukkuu, saatan haukahtaa takaisin, mutta useimmiten en sano mitään. Kissat? Ei kiinnosta. En käy niiden kimppuun, mutta en myöskään hakeudu niiden luo. Pidän etäisyyttä, se sopii molemmille. Minulla ei ole suuria vaatimuksia. Rakastan ihmisiä. Ehkä siksi, että kaipaan vieläkin vanhaa emäntääni. Ehkä siksi, että olen sellainen, ihmisläheinen. Hakeudun viereesi, nojailen, pyydän rapsutuksia. Haluan olla lähellä.
Olen kestänyt eläinlääkärissäkin kaikenlaisia juttuja, vaikka en tykännyt, kun jalkoihini laitettiin kanyyli kastroinnin yhteydessä. Mutta muuten minua saa koskea, nostaa ja taluttaa ihan rauhassa. Alussa yritin päästä pois huoneestani – jopa avasin vanhan lukon! Mutta nyt en enää yritä. Tiedän, että turvakoti on turvallinen paikka. Enää en pakene – minä odotan.
Odotan ihmistä, joka näkee minussa muutakin kuin iän. Kyllä, voisin laihtua vähän – mutta hei, kuka meistä ei? En ole pentu, mutta olen uskollinen, viisas ja kiltti. Etsin kotia, jossa saan olla oma itseni, jossa minua rakastetaan, ei säälistä, vaan siksi, että minä olen Čiamas. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
