Taidatkin jo tietää, miksi profiilini löytyy näiltä sivuilta… Kuvani kököttävät täällä, sillä etsin ensimmäistä ihka omaa, rakastavaa kotiani.
Päädyin Penkta Kojan tarhalle eläinlääkärin hätäsuojaanoton seurauksena, sillä minut tuotiin vastaanotolle pahasti loukkaantuneena ja sairaana. Täällä olen saanut hyvää hoitoa ja nyt olen onneksi taas täysin kunnossa ja valmis matkustamaan omaan kotiini oman perheeni luokse.
Luonteeltani olen mitä herttaisin herrasmies, jonka suunpielet kurkottavat aina kohti taivasta. Hoitajani kuvailevat minua todella kiltiksi ja iloiseksi veijariksi. Minulla kuulemma riittää myös yllättävän paljon moottoria ja energiaa, vaikken enää ihan nuori pojankoltiainen olekaan. Ihmiset ovat ihan lemppareitani, mutta tulen myös hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Voisin kuulemma sopia hyvin jopa ensimmäiseksi koiraksi.
En pyydä tulevalta kodiltani paljoa:
– Sopivasti päivittäin ruokaa niin, ettei tarvitsisi tuntea nälkää
– Ehken pientä omaa petiä
– Pikkuruista paikkaa sohvan nurkasta, mihin voisi käpertyä päiväunille
– Muutamaa pehmonallea, joita voisin kutsua omikseni ja kanniskella ylpeänä ympäri taloa
– Yhtä tai kahta rakastavaa ihmistä, jotka jaksaisivat rapsutella, halia ja pusutella minua koko loppuelämäni ajan
Olisitko sinä minun pelastava enkelini? Tuleva ikuinen paras ystäväni?