Olen saanut oman kodin 10.2021 ♥
Minun elämäni on muuttunut jo useampaan kertaan.
Asuin ennen perheessä, joka ei leikannut minua ja niin olen saanut useita pentuja elämäni aikana. Asuin myös pihakoirana, kuten valitettavasti hyvin monet koirat Liettuan maaseudulla. Sillä ei ole väliä, onko meillä riittävästi karvaa talven pakkasia ajatellen, kun periaate on se, että koirat kuuluvat pihalle. Muuten minusta pidettiin ihan hyvää huolta, kun sain kunnolla ruokaa ja minua ei kohdeltu kaltoin. Eläinsuojeluyhdistys sai minusta kuitenkin ilmoituksia huolestuneilta naapureilta, kun jouduin elämään ulkona kesät talvet ohuella karvallani ja hoidin pentueita toistensa jälkeen.
Eläinsuojelijat tulivat minua katsomaan ja sanoivat, että jos perhe ei aio koiraa luovuttaa, tulee sen asua sisällä ja pentuja ei saa enää syntyä. Pitkän kinan jälkeen perhe suostui siihen, että sain muuttaa sisälle, koska eivät halunneet antaa minua pois. Se oli ensimmäinen iso muutos elämässäni.
Kolme vuotta kului ja eläinsuojelijat seurasivat minun elämääni ja pitivät silmällä, että saan oikeasti asua sisällä ja minua hoidetaan. Elämäni oli aika ihanaa ja sain olla ihmisten kanssa kokoajan.
Mutta sitten perhe muutti maaseudulta kaupunkiin ja sanoivat että eivät halua minua enää, koska onhan se lenkille vieminen kaupungissa nyt aika vaikeaa. Eläinsuojelijat uskovat, että suurempi syy oli kyllä se, että olen jo seniori-ikäinen ja siksi minua ei enää haluta.
Niin minä päädyin sitten tarhan suojiin. Asuin onneksi tarhan kotihoitopaikassa, jossa sain vapaasti muiden koirien kanssa liikkua ulos ja sisälle ja viihdyin siellä todella hyvin.
Nyt olen saapunut Suomeen kotihoitoon etsimään sitä omaa rakasta eläkekotiani.
Rakastan olla ihmisen kanssa ja voisin olla sylissä vaikka kokoajan ja vaatia rapsutuksia. Nukun mielelläni sängyssä vieressäsi. Olen aina valmis lähtemään lenkille ja hyppään vaikka mukaan autoon. Autossa matkustan todella hienosti ja en voi pahoin.
Olen todella perso ruoalle ja se kyllä näkyy hieman vyötärössäni ja nyt pitäisikin päästä kesäkuntoon ensi kesää ajatellen.
Minä voin asua ainoana koirana, jolloin saan olla se perheen lellikki, mutta voin asua myös muiden koirien kanssa. On kuitenkin hyvä huomioida, että olen hieman mustasukkainen ja hyvin oman arvoni tunteva. Mustasukkaisuus tuo esiin sen, että saatan ärähtää voimakkaastikin muille koirille, kun halua olla se ainoa lellikki. Asuin kuitenkin tarhan kotihoitopaikassa koiralaumassa ja se sujui oikein hyvin, mutta pienessä porukassa mustasukkaisuuteni tulee herkästi esille. Tarvitsen tässä asiassa siis opastusta.
