Kuljeskelin maaseudulla ja sitten yksi mummeli sitoi minut koirankoppiin, ettei minun tarvitsisi olla ihan kulkuripoika. Mummelin terveys petti, ei voinut enää kävellä, sukulaiset tuli auttamaan ja sanoivat, että tuo koira on vain haitaksi, ei siitä kukaan halua pitää huolta. Eläinsuojeluyhdistyksen rouvat toivat minut eläinlääkärille leikattavaksi ja rokotettavaksi ja sanoivat, että selvästi en ole ollut oikein missään elämäni aikana. Olin ihan hermona. Toisaalta tosi iloinen siitä, että olen vapaa siitä ketjusta ja minua silitetään, mutta toisaalta ihan villinä ja hermona juoksentelemassa joka paikkaan, kun kaikki on ihan uutta. Minun uusi perheeni saa ihanan, kauniin, rakastavan, nuoren koiran, joka varmasti oppii elämään normaalia perhekoiran elämää, mutta heillä pitää olla kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, että IHAN kaikki on minulle uutta ja outoa.
Lisää uutisia tarhalta
Kivat yhdistyksen henkilöt kävivät moikkaamassa minua, kun olin päässyt kotihotelliin Liettuassa. Olivat ihan hämmästyneitä, että en olekaan enää yhtään ujo ja stressaantunut.
Olen nykyään todella iloinen, reipas ja aktiivinen pikku kaveri. Asun mukavassa perheessä, missä on äiti ja nuori tyttö. Minulla on kaverina toinen koira ja kissa. Tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa. Tykkään moikata kaikkia ja rapsutukset on ihan parhaita. Olisin ihan valmis omaan kotiin.
Tuossa ekassa videolla minä vasta saavuin kotihotelliini ja olin hieman hämilläni missä oikein olen.
Toisella videolla yhdistyksen ihmiset tulivat minua moikkaamaan ja halusivat ottaa minusta mittoja, jos vaikka saisin uuden kodin Suomesta.
Lisää uutisia tarhalta
Mitä minulle kuuluu?
Minä asuin monta vuotta ihanassa omassa kodissa Suomessa ihan parhaan omistajan kanssa ja meidän elämä oli täynnä koirapuistoilua, yhdessä köllöttelyä ja puuhailua ja kaikkea muuta ihanaa mitä nyt koira voisikaan toivoa. Koirapuistoilu on ollut meille supermukava yhteinen harrastus, mikä on toki tuonut myös vähän harmia elämään. Kerran puistoreissulla tapahtui onnettomuus ja jouduimme menemään pikapikaa eläinlääkäriin ja lonkkani leikattiin. Siitä toivuin kuitenkin hienosti.
Meni vuosi eteenpäin ja jouduin jälleen ontumisen takia eläinlääkäriin ja he totesivat, että ristisiteeni on poikki toisesta jalasta ja se piti leikata.
Tällä tiellä olen nyt ja kuntoutukseni on käynnissä täällä kotihoitopaikassa. Kaikki on mennyt leikkauksen jälkeen todella hyvin ja kävelen jo hienosti jalan kanssa.
Kuntoutus on kuitenkin vielä käynnissä, mutta olen silti valmis jo uuteen kotiin, kunhan ymmärrät että kuntoutukseni on vielä kesken.
Etsin itselleni sitä ihanaa eläkepäivien kotia. Minulla saa olla koirakavereita ja leluja täytyy olla, koska niistä pidän kovasti. Sanovat välillä, että olen vähän höslä, kun innostun niin kovin kaikesta ja olen aina valmis lähtemään lenkille, autoon tai ihan mihin vain.
Innostuessani haukun, eli siihen sinun on hyvä tottua tai sitten yhdessä opetella siitä pois. Mutta sillä haluan vain kertoa, että olen innoissani ja ihan valmis mihin vain haluat meidän lähtevän tai tekevän. Osaan myös rentoutua ja köllötellä pedillä ja ottaa päikkäreitä.
Vaikka olenkin jo seniori, mitä kukaan ei uskoisikaan on se hyvä ottaa huomioon.
Haluan nauttia vielä elämästä ja omasta perheestäni. Kaikki jotka minut näkee sanovat, että olen oikea hurmuri.
Saanko siis hurmata sinut?