Meidän pelastettujen koirien tarina on aina yhteydessä joidenkin ihmisten tarinaan. Ihmisiäkin käy sääliksi, paljon epätoivoa ja surua. Eläinsuojelijat ovat silti aina eläimen puolella. Miten kurjasti ihmiset voivatkin ja asuvat ja elävät, heillä on aina, ainakin teoriassa, mahdollisuus ponnistaa johonkin parempaan, tehdä fiksumpia päätöksiä, hakea apua. Kun taas me koirat olemme täysin riippuvaisia ihmisen huolenpidosta. Me olemme heikkojen olentojen linkissä ne kaikkein heikoimmat ja me tarvitsemme apua.
Kyllä eläintensuojelijat usein auttavat ihmisiäkin. Tuovat vaatteita, ruokaa, pyyheliinoja. Valitettavan usein apu ei kuitenkaan kelpaa. Ihmisten silmissä on lasittunut katse ja he heittävät lahjoitustavarat mökin nurkkaan ja pyytävät rahaa. Koirille tuodaan ruokaa, mutta aina leikataan auki uudet ruokasäkit. Näin yritetään estää se, että koirien omistaja myy ruokasäkit ja me pihojen koirat jäädään sittenkin ilman ruokaa.
Omistajani asuvat pienessä siirtolapuutarhamökissä. Pyykit kuivuvat pihalla. Mies käy hanttihommissa ulkomailla ja tulee kotiin, kun pankkitilille on kertynyt rahaa. Kotiintuloa juhlistetaan alkoholilla ja kaikki ryyppykaverit kerääntyvät juhlimaan rikasta ystäväänsä. Kunnes sitten rahat loppuvat ja on taas aika lähteä ulkomaille. Maaseudun ihmisten vuodenajat. Vaimo on aina vähän enemmän selvin päin, kun mies on ulkomailla. Ainoa lapsi kuoli tapaturmaisesti ja elämässä ei ole paljon mistä iloita. Ei menneisyydestä, ei tulevaisuudesta.
Koirat olivat rakkaita. Niitä oli ensin varmaan pari, sitten koirat alkoivat lisääntyä. Jotkut pennut selviävät, toiset eivät. Pentuja voi hävittää, jakaa eteenpäin, mutta ennemmin tai myöhemmin tällaisilla pihoilla on vain liikaa koiria. Meitä oli 15 siinä vaiheessa, kun naapurit valittivat. Me juoksimme aina tielle haukkumaan ohikulkijoita ja muutenkin häiriköimme siirtolapuutarhan tiiviillä asuinalueella.
Onneksi omistajani olivat yhteistyöhaluisia. Usein niin ei ole. Liian moniin koiriin tarraudutaan kiinni vaikka elämänhallinta on täysin hukassa. Pari koiraa kerrallaan ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että pihallani on enää kaksi kotia etsivää koiraa ja neljä koiraa, jotka omistaja saa pitää. Heidätkin on leikattu eläinsuojelijoiden varoilla. Heille tuodaan ruokaa säännöllisesti.
Pihaltani on lähtenyt Suomeen Trampas, Ela, Knopke. Pipse-pentu on kotihoidossa ja ilmestyy näille sivuille, kunhan saa rokotussuojan.