Täällä kotimaassani Liettuassa on sellaisia lastenkoteja, joissa asuu lapsia, joiden vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan. Erään lastenkodin pienet asukkaat löysivät minut, maaseudun ylijäämäpennun ja toivat mukanaan lastenkotiin. Valitettavasti se ei sopinut lastenkodin aikuisten suunnitelmiin. Voit vain kuvitella itkua ja hammastenkiristystä, mutta niin minä vain vaihdoin huolettomat leikit pikkulasten kanssa tarhan kaltereihin. Tämä tapahtui huhtikuussa.
Olen nyt valmis etsimään omaa kotia. En ole saanut mitään koirankoulutusta enkä sivistystä, olen huoleton paikasta toiseen heitelty vaeltajatyttö.
Vuosi sitten Pet Rescue Finlandin sterilointitapahtumaan Liettuan maaseudulla tuli lastenkodin pikkutyttö lastenkodin työntekijän kanssa. He tulivat paikalle käsi kädessä kaksi kissaa pahvilaatikossa kannettuna. Ihana tyttö, ihana lastenhoitaja. Kissat olivat vaeltaneet ties mistä lastenkodin pihalle ja lapset olivat olleet enemmän kuin ihastuneita. Työntekijät antoivat kissojen jäädä lastenkodin pihalle, mutta huolena oli tietenkin kissojen lisääntyminen. Tulisiko pihalle kahden kissan sijasta kaksikymmentä kissaa? Pet Rescue Finlandin järjestämä ilmainen sterilointiprojekti oli kuin lottovoitto lastenkodille. Kissat saatiin steriloitua ja saivat jäädä lastenkodin asukkien hoidettavaksi. Kaikkein suloisinta oli se, että lastenkodin lapset ja työntekijät olivat alkaneet jo säästää rahaa kissojen sterilointia varten. Kissan voi steriloida noin 20 – 30 eurolla, mutta sekin oli iso raha maaseudun lastenkodin ihmisille. Säästetyt rahat voitiin nyt käyttää kissojen ruokintaan ja kuulemma lapsetkin saivat ostettua itselleen karkkeja, sellaisia harvinaisia herkkuja, joita ei muuten voi ostella. Tuhannet kiitokset siis kaikille suomalaisille, jotka välittävät ja lahjoittavat rahaa sterilointiprojekteja varten. Yhdestä hyvästä teosta kasvaa paljon hyviä tekoja.
No, tuossa eksyttiin vähän sivuraiteille asiasta. Asiahan on se, että minä tarvitsen oman kodin.