Olen saanut oman kodin 10.2022 ♥
Kotimaassani Liettuassa kaltaiseni eksyneet koirat tuodaan tosi nopsaa tarhalle. Kaupungeissa ei ole kulkukoiria. Kaikilla koirilla on omistajat, mutta meitä koiria silti karkailee. Yleensä karkureiden omistajat pitävät koiria ulkokoirina eivätkä pahemmin välitä koirastaan. Koira lähtee vaeltamaan hajujen perässä, kun elämä on tylsää.
Prosessi on sitten sellainen, että tarhan tulee etsiä löydetyn koiran omistajia kahden viikon ajan. Yleensä tähän riittää koiran kuvien ja tietojen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa. Kun kaksi viikkoa on kulunut ja omistajasta ei ole tietoakaan, tarha pitää koiran ja alkaa etsiä uutta kotia.
Tunnistemerkintä? Yleensä meillä löytökoirilla ei ole sirua. Jos juoksemme kaduilla, se tarkoittaa yleensä sitä, että meillä ei ole huolehtivaa ja rakastavaa omistajaa. Meillä on omistaja, mutta ei hyvä sellainen. Joskus meiltä löytyy siru ja yleensä siellä on jonkun tarhan tiedot. Se on tosi surullista, sillä se tarkoittaa, että tarha on antanut hylätyn, pelastetun koiran taas huonoon perheeseen, joka ei välitä koirasta. Ei edes sen vertaa, että päivittäisi sirun tiedot omikseen. Joskus koiralla on siru, mutta se on tyhjä, eli koiran omistajan tietoja ei ole päivitetty ollenkaan.
Yleensä meidän karkurikoirien omistajista voi päätellä paljon meidän kunnon perusteella. Yksi vilkaisu riittää. Takkuinen turkki, hurjan pitkät kynnet, kirppuja. Silloin tarhan ihmiset eivät todellakaan halua löytää entisiä omistajia. Jos koira näyttää upealle ja hoidetulle, silloin koirasta yleensä löytyy se siru omistajan tiedoilla ja parin tunnin kuluttua koiran löytymisestä omistajat juoksevat paikalla silmät kyynelissä.
Minut tuotiin tarhalle ja kuvani julkaistiin Facebookissa. Eräs nainen soitti tarhalle, mutta ei suinkaan minun omistajani. Nainen oli omistajani naapuri ja hän halusi kertoa tarhalle, että minun omistajani olivat pahasti alkoholisoituneita ja häntä kävi koiraa tosi paljon sääliksi. Ottakaa ilmoitus pois, nainen sanoi. Älkää viekö koiraa omistajilleen. Omistajat ovat koko ajan humalassa eivätkä välitä koirasta vähääkään.
Oli ihan onni, että entiset omistajani eivät ikinä lähteneet etsimään minua. Tarhan ihmiset tietävät, jos koiralla on hyvä perhe, niin koira löytyy parissa tunnissa katoamisesta. Nykyaikana on puhelimet, internetti, paljon eläinsuojelijoita. Hyvät omistajat soittavat kaikki paikalliset tarhat läpi, vaikka heillä ei olisi pääsyä sosiaaliseen mediaan. Puhelimet löytyy jokaiselta.
Olen tosi kiva koira, vaikka hurjan mustasukkainen huomiosta. Olisin ehkä paras ainoana koirana, jotta vältyttäisiin mustasukkaisuusdraamoilta. Olen kotihoidossa kivassa perheessä ja olen alkanut suojella omia ihmisiäni. Murisen vieraille ja haluan pitää oman mamman ihan omana. Tämä kaikki on ihan ymmärrettävää käytöstä hylätylle koiralle, joten ymmärtäväiset perheet, laittakaa kaavaketta tulemaan.
